Vaikka miesrintamalla ei onnea olekaan, niin on minulla kuitenkin ystäviä. Eilen se taas tuli todistettua, kun ensin yhden kanssa kävin syömässä ja sitten vielä toinen kun saatiin mukaan, niin pääsin baareissa notkumaan ja musiikkia kuuntelemaan.
Pääsin toteuttamaan haaveeni syömisestä Soul Kitchenissä nopeammin kuin arvasinkaan. Kalliossa oli muutenkin hurjat kinkerit menossa, Kallio Block Party, Vaasankatu velloi ihmisiä, aurinko paistoi ja musiikki raikasi. Ihan kuin olisi ulkomailla ollut. Istuimme hetken seuraamassa vilinää Kultapalmun terassilla, siitä se maailma virtasi ohitsemme. Minusta on kiva, kun entinen nuoriso jaksaa edelleen notkua vanhan nuoriso-ohjaajatädin kanssa, vaikka niistä ajoista on jo reilu parisenkymmentä vuotta. Olin nimittäin joskus aikoinaan kaukaa ovela ja naitin hänet yhdelle parhaimmista ystävistäni, pysyy niin sanotusti näköpiirissä.
Soul Kitchenissä olivat yllättäen kaikki pöydät varattuja, mutta onneksi saivat meidät tikistettyä yhteen nurkkaan. Söin pinaattikanaa, ystävä taas vaahterasiirappikanaa, molemmille lasilliset viiniä. Aika kevyellä kädellä oli annoksia maustettu, mutta hyvää perusevästä muuten. Seuraavan kerran tahdon kokeilla gumbo keittoa, sen verran kiva paikka nimittäin, että sopii kannattaa toisenkin kerran. Jälkiruuaksi söimme juustokakkupalasen puoliksi (parasta, mitä olen saanut aikoihin) ja huitaisimme vielä jallukahvitkin. Ei muuten hinta päätä huimannut, alle 80 euroa yhteensä.
Ruuan päälle istuimme hetken Roskapankin terassilla ennen kuin menimme poimimaan Stonesista toisen ystäväiseni mukaan. Virgin Oilin sivuilla oli ilmotettu, että Kolmannen Naisen keikka alkaisi 23:30, mutta kyllä taisi kello olla jo yli puolen yön, kun herrat lavalle astuivat. Ja sitten olikin täysi rähinä päällä. Ihana hittipotpurri, ensin vanhempaa ja sitten vähän tuoreempaa materiaalia, yleisö lauloi mukana kuin heikkopäinen ja tanssijalkaa taisi kaikilla vipottaa. Ihan uskomaton keikka! Kyllä kannatti!
Vielä tuli nakotettua Rocksin baaritiskillä ennen kuin kuljettelin ystävänikin Hakaniemen sillan yli luottotaksitolpalleni. Minä olen aina pitänyt kävelystä nimittäin, etenkin kun on ollut tapahtumarikas ilta, vähän kerkeää mieli rauhoittua, ennen kuin kotiin pääsee. Mutta olen minä oikeasti onnekas paskiainen, ihania ihmisiä on ympärillä! Kiitollinen saa olla! Rahaa meni, mutta sitäkään en itke, oli hauskaa, kivaa ja mukavaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Siinä mun pihiys taas! Kyllä paloi rahaa, mutta ei haittaa! Hauskaa, kivaa ja kaikkea koko rahan edestä. Kiitos!
Ainakin yritit! Ja ehkä me voidaan kaikki panna minun piikkiini, minulla vain on huono vaikutus ihmisten kukkaroihin ja pankkikortteihin. Kuten omiinikin. ;-D
Niin mukavaa kuin olisikin vierittää syyt toisten niskoille, niin tämän minä kyllä osaan ihan ilman apujakin :D
Lähetä kommentti