Palellus

Jopas nyt jotakin, viime yönä paleli. Unentokkurassa en meinannut ymmärtää, mitä tapahtui. Ilmeisesti pian on kaiveltava lämpimämpi peitto esille. Tai sitten suljettava parvekkeen ovi yöksi. Hanhilaumatkin jo pitävät kokoontumisajoja, eivät ne vielä lähde, mutta tiettyä levottomuutta ja äänenpitoa on ilmassa. Kunhan nyt ei vielä kesäsateesta muuttuisi syysmyrskyksi, että metsään pääsisi. Meillä oli muuten Gdanskissa ihanat täkit! Ja oli syytä ollakin, sen verran tehokas oli ilmastointi. Tuli vaan mieleen, kun viime yön unessa etsin kuolleen puolalaisen naisen sormusta ja minua paleli.

Muut ovat aloittaneet työt, minä vain lillun kotosalla. Naurettavaa. Pesen pyykkiä ja pakkaan mökkivaatteita. Taitaa olla parempi varata villasukatkin mukaan. Pääsen viettämään pitkän viikonlopun itäisessä Suomessa, onneksi matka ei ole pitkä. Ihana on muuten lähteä, mutta se ulkovessa. Voi minun takamustani, juuri kun alkavat edellisen retken jäljet parantua, on luvassa uusia. - EI KUN TÄTÄ EI PITÄNYT KERTOA! Ei suolen toiminta ole kiinnostava aihe, perkele.

Koen nuupahtavani silmissä. Taisi olla viimeinen kukoistuksen aika ohi, nyt alan valmistautua rupsahtamaan rauhassa. Mitäpä väliä sillä enää on. En minä jaksa enää, kun ei töitäkään ole, minkä eteen nähdä vaivaa. Taitaa myös mieleni vallata ikirouta ja palellus, ihan oma vika, mitäs heräsin hetkeksi. Illalla itkin vähän, mutta kauan en jaksa, sen verran kuitenkin, että nyt tuntuu tykytys silmien alla. Saisi pian jo loppua, sydän kuivettua koppuraksi. Muuten voin sitten laajeta ja levitä ihan kaikessa rauhassa.

Normihomma, menee ohi aikanaan. Suru on vain surtava, ei siinä muu auta.