Merkkipäivänä matkoilla

Vuosi työttömyyttä takana. Olen merkkipäivänäni matkoilla, etelässä. Saavun tosin takaisin jo iltasella, toivottavasti kassit herkkuruokaa ja -juomaa pursuten. Jos mayojen maailmanloppu iskee, sama kai tuo, missä sitä loppunsa saavuttaa, Itämeri on aivan yhtä hyvä paikka kuin koti. Jos ei loppua näy, niin onpahan taas syytä juhlia yksi talvipäivänseisaus pois.

En muistaakseni ole kertonut, millä tavoin saan ennen haastattelua hymyn huulilleni ja tuikkeen silmiin. Minä nimittäin uskon siihen, että kun on hyvällä tuulella, se näkyy ja kuuluu naamasta. Mietin sitä ennen avioliittoa ollutta ihmissuhdehenkilöä nojailemassa kolosensa ikkunalautaan. Kännissä kuin ankka tietenkin. Sitten siltä onnettomalta tippuivat housut jalasta ja minä sain ihailla takamusta. The full monty. Juu.

Kuusi on koristeltu. Kuvassa menossa valojen testaus. Sytytän ne vasta aattona. Mutta sen sijaan saatte Suomenuskon naamakirjasivulta napatun itäkarjalaisen rukouksen Päivälle eli auringolle.

Terve kasvos näyttämästä,
Päivä kulta koittamasta,
Aurinko ylenemästä!
Pääsit ylös aaltoin alta,
Yli männistön ylenit,
Nousit kullaisna käkenä,
Hopeisna kyyhkyläisnä,
Tasaiselle taivahalle,
Elollesi entiselle,
Matkoillesi muinaisille.

Nouse aina aikoinasi
Perästä tämänki päivän,
Tuo meille tuliaisiksi,
Anna täyttä terveyttä,
Siirrä saama saatavihin,
Pyytö päähän peukalomme,
Onni onkemme nenähän;
Käy kaaresi kaunihisti,
Päätä päivän matkuesi,
Pääse illalla ilohon!