tiistai 12. helmikuuta 2013

Ihan joutava, vaikkakin tärkeä, juttu

Nukuin viime yönä yhdeksän tuntia. Minä! Heräsin vain kerran, suljin toiveikkaana silmäni, ja katso! Uni tuli takaisin! Onpa ihmeellinen olo. Tällaiseltako elämä muista tuntuu aamuisin? Olen touhunnut jo vaikka mitä. Muutenkin olen varovaisesti optimistinen. Ei kyllä pitäisi, joku vielä tiputtaa kuuman kiven päähän, mutta ei aina jaksa varoa.

Laskiaistiistain kunniaksi lainaus Suomenuskon sivulta:

"Hei hei hamppuja, pitkiä lauhkeita liinoja! Laskiainen on auringon ja kevään alkamisen juhla. Laskiaistiistaina laskettiin mäkeä, huudettiin taloon pitkiä pellavia ja syötiin itsensä rasvalla terveeksi ja voimakkaaksi. Tavat toivat onnea alkavalle keväälle. Laskiaisen uskomuksissa toistuvat auringon eli Päivättären symbolit: hiukset, pellava, valkoinen, tuhka ja rasva. Laskiainen onkin ollut naisten pyhä, jolloin ei saanut tehdä naisten töitä. Naiset pitivät hiuksensa auki, pukivat puhtaan valkean paidan ja valkean liinan. Hiuksia saatettiin kammata yhdeksänkin kertaa jotta pellavista kasvoi kauniita."

Edit 18:19 Kävin toisessa haastattelussa siihen maanantaiseen paikkaan. Kaikkeni olen tehnyt, en voi kuin odottaa. Tiedän, että sain yhden puoltavan lausunnon, mutta kahdesta muusta en tiedä. Ja ne kaksi ovat tietysti tärkeämmät. Mutta ei oikeastaan jännitä, olen turta. Kyseessä on paikka, jossa myisin itseni halvalla puoleksi vuodeksi. Sen jälkeen voisi sitten neuvotella. Emmie tiijjä. Otan mitä vaan, että pääsen töihin. Ottaisivat työnantajatkin.

9 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

Hyvät unenlahjat on siunaus - sen tietää juuri se, jolla niitä ei valitettavasti normaalisti ole (ilmeisesti sinä) ja se, jolla on, mutta ne hetkeksi menettää (minä, meillä riehuu yskittävä kulkutauti).

Vietin toissayön kuuntelemalla vuoroin vasemmalta ja vuoroin oikealta seinän takaa yskimistä - minun makkarini on poikien huoneiden välissä. Siinä välissä stten kuumehorteissa vielä huutelin
Nolliksen kanssa kaikki maailman asiat ilmastointihormien välityksellä.

Viime yönä onneksi jo sain vähän paremmin nukuttua.

-kummitus- kirjoitti...

Hehe, luinkin, että teillä oli ollut rattoisa seurusteluhetki. :-D Kuumeunet ovat vinkeitä, ihan toisenlaisia kuin peruspainajaiset.

Uni on vaikea asia, mutta en jaksa hirveästi siitäkään enää huudella. Ei se siitä mihinkään muutu.

Paranemista! Unta ja troppeja!

Samaan aikaan toisaalla kirjoitti...

Määkin olen nukkunu ihmeen hyvin kipeäks ihmiseks. Itseasiassa jopa paremmin kuin terveenä. Kyllä nukkuminen on parasta mitä sängyssä voi tehdä, sanokoot muut mitä sanovat.

Ainiin, tsemppiä! Kyllä mä jaksan ihailla tota sun sinnikkyyttä tossa työnhaussa. Säähän oot ihan ku Feeniks. Miten ne työnantajat ei näe sun sinnikkyyttä ja sankaruutta?! Ei voi lapsi ymmärtää.

Kauko

-kummitus- kirjoitti...

Buaaaahhhhaaaahhhh, peeniks-lintu! ;-D Vakavasti ottaen, pakkohan se on yrittää, mutta alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä, ettei minua tarvita. Sitä mieltä kun ovat muutkin. Olen epäkelpo väliinputoaja.

Paraneista sinnekin! Minkä internetin avulla leviävän flunssataudin te kaikki oletta kehittäneet! Uni parantaa!

Nti Nokkela kirjoitti...

Vau, enpä tienny tuota laskiaisestq :) minäkin haluaisin pitää valkoista paitaa, harjata hiuksia ja kieltäytyä naisten töistä, mitä ne sitten lie.

Anonyymi kirjoitti...

Laskiaistiistai on taikaa täynnä! Peukut ja varpaat on pystyssä vaikka hankaloittaakin kävelyä.

Minäkin nukuin viime yönä hyvin pitkästä aikaa.

/Kiona

-kummitus- kirjoitti...

Ambra, mullapa on valkoinen paita päällä (jonka tosin aion peittää mustalla hurstilla). Hiuksetkin olen kammannut.

Kiona, hienoa, että unta on riittänyt sielläkin!

Anonyymi kirjoitti...

Uni on paras lääke, ei mikään kemiallinen vastine ole mitään aitoon ja yhtäjaksoiseen uneen verrattuna.
Voi sua onnellista ja ehkäpä hyvät unet ovat enne jostain muustakin hyvästä?
*Peukut ylhäällä*

-kummitus- kirjoitti...

Uni on aivan uskomattoman ihana asia, Peppone! Sitä kannattaa vaalia, jos sattuu saamaan. Olen pikkuhiljaa ehkä paranemassa tai sitten tämä on vain paikallinen häiriö.

Siitä toisesta en osaa sanoa. Koetan valmistaa itseäni taas uuteen pettymykseen, mutta sitä ei taida osata kunnolla tehdä kuitenkaan. Sen verran opportunistia on minussakin, valitettavasti.

En ihan oikeasti tiedä, mikä minussa on vikana. Kunpa joku edes kertoisi sen. Voisi edes yrittää parantaa itseään.