Ei lähdetä hiljaa, vaan äänen kera

Kasvit kasvavat. Itikankin juuri bongasin sisätiloista, luonto ui liiveihin. Suomen kesä on rasittava - jopa kaupungissa. On se hienoa, ettei tarvitse vesiklosetin luota kauemmas liikkua.

Isotuomipihlaja. Rehu, jota en tunnistanut.

Kuvittelin, ettei minulla tänä vuonna olisi tomaatintaimia. Väärin kuvittelin.

Kuten kuvasta näkyy, ei kaikki minullakaan onnistu, pari basilikan taimea teki itsemurhan.

Mineen muuten ymmärrä, miten ihmeen oudosti alla oleva runo on useissa kirjoissa käännetty suomeksi. Toisaalta, mikään assosiaatiohan ei ole väärä, on vain monia mielipiteitä. Ja osaisinko muka itse paremmin sen sanoa? Tuskinpa. Annetaan kuitenkin Dylan-sedän ihan itse kertoa meille, mitä ajattelee vanhenemisesta ja vanhemmista ja auktoriteeteistä ja elämästä.

Do not go gentle into that good night,
Old age should burn and rave at close of day;
Rage, rage against the dying of the light.

Though wise men at their end know dark is right,
Because their words had forked no lightning they
Do not go gentle into that good night.

Good men, the last wave by, crying how bright
Their frail deeds might have danced in a green bay,
Rage, rage against the dying of the light.

Wild men who caught and sang the sun in flight,
And learn, too late, they grieved it on its way,
Do not go gentle into that good night.

Grave men, near death, who see with blinding sight
Blind eyes could blaze like meteors and be gay,
Rage, rage against the dying of the light.

And you, my father, there on the sad height,
Curse, bless, me now with your fierce tears, I pray.
Do not go gentle into that good night.
Rage, rage against the dying of the light.

-Dylan Thomas-

Ja -kummitus- yhtyy siihen huutoon/ karjahdukseen/ toivotukseen. Teille muille toivotan mittumaaria ja pesäpäiviä. Huomenna on pienen juhlan aika. Grilli kuumaksi naapurilähiössä. Riemua!