Kuvitettu kertomus kyliltä

Olihan retki. Olen niin poikki edelleen, että en meinannut pysyä töissä hereillä. Piti keksiä vähemmän tarkkaa työtä iltapäiväksi ja bussissa nukahdin. Melkein ajoin kotipysäkin ohi. Kivaa oli ja mielenkiintoista, osan ihmisistä tunnisti helposti, osaa joutui vähän hakemaan ja osaa en ollut koskaan tavannutkaan aikaisemmin, eri luokalta ja eri valinnaiset. Kukaan ei tietääkseni kuitenkaan vahingoittunut kuvauksissa, minä ainakin selvisin ilman pahempia psyykkisiä vammoja.

Nuoriso on edelleen vihmerää kouluissa.

Paikallislehtikin oli lähettänyt paikalle kesätoimittajan. Hmph. Koitin pysytellä piilossa kuvissa. En ollut asiasta mitenkään imponeerattu.

Tällä käytävällä olevassa luokassa aloitin kansakoulun v. 1971. Remontti on ollut aika kattava sen jälkeen.

Saa nähdä, jatkuvatko unet koulusta tämän jälkeen, kun siellä pääsi käymään. Onneksi ystävä kertoi, että hänkin näkee unia koulusta ja sen käytävistä. Teimme myös kierroksen vanhoilla asuinpaikoilla. Olipa jänskää. Mutta ihanaa oli kuitenkin lähteä takaisin naapurikaupungin valoihin, aika kuollut oli kylä.

Mainostaulujen taakse jää tuo pieni kaistale maata, joka ei houkuttele hölmöjä luokseen.

Yhden baarin terassilla tuli istuskeltua reilu tunti lauantai-iltana, siinä olivat baariretket. Lämmintä oli ja mukavaa. Yllä oleva kuva ei ole otettu sen baarin terassilta. Terassilla poislähtiessämme törmäsimme paikalliseen "Juhani Palmuun", joka siis ei ollut J. Palmu, mutta näytti häneltä. Hän taisi loukkaantua, kun totesimme, ettei meitä kiinnosta latomaalari pohjoissavolaisessa vaaramaisemassa. Hän jäi vaatimaan oikeutta ja vannotti baarimikkoa kertomaan meille moukille, kuka hän on, kun seuraavan kerran baariin saavumme. Kerroimme, ettei kannata pidätellä hengitystään sitä hetkeä odotellessaan.

Täällä olen joskus kuherrellut miesseurassa. Nyt istuskelimme hetken kahden henkilön naisporukalla.

Sunnuntaina kävimme aamukävelyllä. Väinolänniemellä valmistauduttiin joihinkin 40-vuotisympäriajoihin. Siellä oli kaikenlaista pörisijää liikkeellä, muun muassa ikäisemme Hillman. Ja sitten minä taas aloin puhua Sydämen asialla -sarjasta. sorry. Oon just sellainen. Ystävästä otin kuvankin ikätoverin kanssa, eipäs tullut minua ikuistettua. Harmi, mutta totta, minä en ole kuvien kaveri.

Kaiken valtakunnan viivoja ovat kallioon paukutelleet.

Viivan selitys.

Nyt lähden ruokapöydän kautta unille. Mie en jaksha. Liian valoisa pilttuu, heräsin liian aikaisin molempina aamuina.