Parempiakin aamuja on ollut

Kun (liian aikaisin) herätessään näyttää aivan joltain 70-luvun poikabändin jäseneltä (paitsi pulleammalta ja vanhemmalta), alkaa olla bad hair day lähellä. Se uusi ilmakihartelijanikin odottaa jo jossain Kampin Matkahuollossa, ongelmana vain on, että koska pääsen hakemaan sen sieltä. Ja missä on Kampin Matkahuolto? Milloin minä kuvittelen kerkeäväni sinne? Ei minulla ole mitään asiaa keskustaan, tai, ehkä torstaina pääsen, jos pelaan korttejani oikein.

Kun ystävä kysyi eilen pikavippiä, tunsin syyllisyyttä, kun jouduin kieltäytymään pankkiiritoiminnasta. En ole saanut säästettyä pesämunaa, vaikka se oli tarkoitukseni. Puoli vuotta on pian mennyt, entäs jos työ ei jatkukaan? Mutta on tässä ollut kaikenlaista; hammaslääkärin laskuja, loppuneita asioita, bussilippu moneksi kuukaudeksi, kylillä rilluttelua, koru-ostoksia ja konserttilippuja. Viimeisimpänä humputuksena junaliput pohjoiseen, kaikki maksaa miljoonan, eikä mitään jää säästöön. Sen lisäksi kahden viikon välein tuleva palkka sotkee suunnitelmani, en osaa budjetoida, kun olen tottunut kuukausituloon. Teen liian suuria hankintoja kerralla.

Ahdistaa. Tulen toimeen, mutta taidan oikeasti elää kädestä suuhun. Tottahan se on, palkkakin on pienempi kuin silloin ennen, mutta sitten pitäisi olla menojenkin. Pitäisi vaan ryhtyä rajoittamaan itseään ja säästää ensin, ennen kuin syö kakkunsa. Kyllä taas syksyllä itkettää, kun työttömyyskorvauskin on pienempi eikä mitään ole laarinpohjalle kerättynä. Voi minua viisasta!

***
Kylppärissä haisee kissanpissa, huomasin suihkuttelun jälkeen. Luulenpa, että jompikumpi viikonlopun vieraista kuseskeli suoraan lattiakaivoon. Pitänee tehdä kaivollekin joku desinfiointikeikka. Nenä valuu, väsyttää, vituttaa, onneksi edes tukka on jo paremmin. Eiköhän tänä iltana kävelykeikan päälle nukuta, s**tana!