maanantai 5. elokuuta 2013

Hampaasta asiaa

Hampaansa kannattaa lohkaista kesäaikana keskellä viikkoa, totesin, kun perjantaiaamuna astelin vajaan puolen tunnin session jälkeen kunnallisesta terveyskeskushoitolasta. Hammas lohkesi edellisenä iltana näkkäriä pureskellessani. Se oli taas yksi niistä amalgaamihirviöistä, aivan tapetun hampaan vieressä. Säikähdin, että joutuisin taas odottamaan niin pitkään, että olisi edessä juurihoito, niinpä narrasin päivystykseen soittaessani, että hammasta vihloo kaikki neste. Ei oikeasti vihlonut, ei vielä ollut kerennyt, kun en ollut uskaltautunut testaamaan.

Ajanvarauksesta soitettiin minulle takaisin, kun istuin bussissa matkalla töihin. Sain ajan jo reilun tunnin päähän, en kerennyt kuin pistäytyä toimistolla, ennen kuin kirmasin takaisin paluusuuntaan. Kerkesin juuri sopivasti taistelemaan seinässä olevan ilmoittautumiskoneen kanssa, kun minut jo hihkaistiin sisään. Hetkellisesti hätkähdin, kun hammaslääkäri oli intialainen mies ja hammashoitaja Lähi-Idän alueelta saapuva nuori mies. Mutta rohkea rokan syö, mietin ja painuin penkkiin. Hyvän ja nopean hoidon sainkin, pelkonikin huomioitiin aivan erinomaisesti.

Takaisin töihin matkatessani mietin, että kun olisi rahaa, kävisin tutkituttamassa kaikki etukäteen. Todennäköisesti hammasaines nimittäin alkaa pettää amalgaamipaikkojen alla. Nyt kun vielä on suurinpiirtein kunnossa, olisi hyvä tehdä suurremontti hampaille, vähentää juurihoitojen ja päivystyskäyntien määrää. Mutta todennäköisesti se tapahtuu pikkuhiljaa paloissa, tuskien ja ahdistuksen kautta lohkeama kerrallaan.

Lauantaiehtoo meni ystävän takapihalla syntymäpäiväjuhlissa. Minä tietysti paloin, koska aurinko, mutta onneksi seura oli erinomaista, ruoka maukasta ja nesteytys kohdallaan. Liukenin paikalta puolen yön punttuussa, kun loppuseurue alkoi tanssia. Minä en vaan jaksa innostua siitä lajista, todennäköisesti musiikinlajilla on jotain tekemistä asian kanssa. Koukkasin Kallion kautta kotiin, sielläkään ei oikein mikään jaksanut sytyttää. Näköjään aina ei hippajalka minuakaan vie. Olin jo ennen yhtä kotosalla.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Auts... Hyvä kun muistutit, keväällä vaihdettiin kaksi isoa amalgaamipaikkaa poskihampaista ja kaksi jäi, olisivat hampilääkärin mukaan syytä vaihtaa nopsaan.

Kaikki mun poskihampaat on saaneet amalgaamit ala-asteaikoina. Velipoika kävi samassa hammashoidossa silloin paikkakunnan ainoallahammaslääkärilla kakarana ja muistelee, että häneltä paikattiin amalgaamilla poskihampaita koska näytti siltä että saattavat ehkä reikiintyä... Lienee ollut urakkapalkalla töissä.

-kummitus- kirjoitti...

Siellon ollut joku enemmän innokas kuin älykäs paikkaaja asialla. :-d Voi veli-raasu!

Suosittelen otattamaan amalgaamit pois, jos vaan kukkaro antaa periksi. Vaikka sanovathan ne muovistakin, että siitä liukenee vaikka mitä, eikä se kestä mitään. Jos nyt yhden elämän edes?