maanantai 19. elokuuta 2013

Vekslaamista

On taas tullut tirvottua kalenterinsa täyteen vaikka minkälaista kissanristiäistä, retkeä, konserttia ja häppeninkiä. Hyvähän se on, ei käy aika pitkäksi eikä tarvitse miettiä, että olisi se kiva, jos seuraa olisi. Mutta kun... Nyt on ongelmana se, että Ottovelikin on jo Suomessa ja todennäköisesti jos emme tapaa torstaina, tapaamme vasta joskus syys-lokakuun vaihteessa. Perkele. Ei ole hyvä tämä.

Liikkuminenkin vie aikaa. Tunti ei ole mitään, kun kollegan kanssa kirmaamme pitkin polkuja kuni kiimaiset hirvet. Hän edeltä ja minä puuskutan perässä. Onneksi minulla ei ole mitään oikeita harrastuksia, saisin hermoromahduksen jo pelkän tekemisen määrästä.

Tiedossahan on, että tämä rauhoittuu. Minusta tulee talviunta nukkuva lahna, kunhan valon määrä sopivasti alkaa hiipua. Menen nyt ja makaan myöhemmin. Mutta kieltämättä uni olisi kiva ylläri. Nyt jatkan virallisten dokumenttien kasaamista, minulla on nimittäin melkoinen määrä paperitauhkaa, jota Ottoveli tarvitsee lainojen ja tukien hakemiseen. Olen eräille elävä arkisto, vaikka itselleni vain omien haaveiden hautausmaa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Viimeinen lause oli aivan ihana.

-Kiona

Anonyymi kirjoitti...

......kuin kiimaiset hirvet.... :))))
Siinä tanner tömisee ja aitaa kaatuu kun sellaiset ovat liikkeellä.

J

-kummitus- kirjoitti...

Kiona, ainakin se on totta. Kyllä minä muistan, mistä olen haaveillut.

J, sanotaanko, että kaksi korkeajalkaista akkaa eivät mitään kepoisia liikkujia tunnu olevan.