Viime yönä unta vihdoin saapui. Olen onnellinen ja levännyt. Puuh. Ottipas se taas tiukille, mutta nyt taas jaksaa leikkiä unettomuuden kanssa. Kaino toiveeni toki olisi, että Nukkumatti jäisi asumaan kanssani, mutta kun tiedän, että se ei vaan hälle käy, niin edes visiitti silloin tällöin helpottaa tilannetta kummasti. Heräsin joskus kahden maissa, kun ukkonen räimähti kertaalleen, mutta klassisen vessakeikan jälkeen ei tarvinnut viittä minuuttia pidempään kuunnella sadetta, kun jo unihiekkalähetys jatkui.
Eilen kiukustutti kaikki. Elämä ja sen useat ilmenemismuodot - lyhykäisesti todettuna. Purin kuitenkin hammasta, etten olisi purrut kenenkään päätä poikki. Töissä pidin matalaa profiilia, mutta lyhyt kohtaaminen kopiokoneella kesäkissan kanssa kertoi sen, mitä uumoilinkin. Hän kysyi, oliko viikonloppu ollut rankka. Hymyilin vaisusti vastaukseksi.
Luen ruotsinkielistä kirjaa. Ei hyvä. Joudun arvailemaan aika paljon. Ehkä seuraava on jo helpompi, mitä epäilen. Epäilen myös sitä, että kuukausi ei riitä kirjan lukemiseen vaikka se on rakkautta ja romantiikkaa eikä käsittele mitään elämää suurempia aiheita. Paitsi rakkautta ja romantiikkaa. Sitä ennen lukaisin Tarquin Hallin Vish Puri ja Kadonneen palvelijattaren tapaus -dekkarin. Nautin kovasti ja suosittelen. Pitää ryhtyä etsimään sarjan muita osia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti