Musiikin ja naurun juhlaa

Onhan tämä taas ollut! Perjantaina olin onneksi saanut tehtyä juustokakun jääkaappiin vetäytymään, ruokittua itseni ja Downton Abbey -uusinnan katsottua, kun ystävä ryhtyi vonkaamaan kylille. Ja minä olen helppo, reilun tunnin päästä soitosta istuimme Ilveksessä jallu-lasit nenän edessä ja hihittelimme pikalähdöllemme. Seinän takana nimitäin oli aloittelemassa Battle Beast keikkaansa, pitihän se käydä tsekkaamassa, miten homma toimii vähän pienemmillä lauteilla.

Ja toimi! Hienoja biisejä, energistä lavaräimellystä, soiva ääni ja kaunista katseltavaa - ne nuoret miehet nimittäin. Mutta ihan vaan rockpoliisin vinkki, ettei niitä välispiikkejä huutaa tarvitse. Ja lavalla saa hymyillä. Meitä kyllä hymyilytti siitäkin edestä. Kiittelimme itseämme erinomaiseta ex tempore päätöksestä ja harmittelimme, ettei niitä tule tehtyä useammin. Minusta on kiva käydä keikoilla, siellä saa seurata sekä bändiä että yleisöä.

Oli siellä takarivissä yhden vähän kuuluisammankin bändin toinen basisti-laulaja. Mietin mielessäni, että kyllä Suomessa on helppoa, ei tarvitse piiloutua aurinkolasien taakse, vaan saa ihan itsenään liikkua kylillä. Tai sitten ihmiset eivät vaan huomanneet häntä.

Sen verran tohkeissani olin kotiin päästyäni, etten aivan heti ymmärtänyt käydä nukkumaan. Niinpä ryhdyin lihan marinointitouhuun. Nauratti, kun huomasin lihakimpaleesta paljastuvan nautaa uumoilemani karitsan sijaan. Sinne se kuitenkin putkahti, samaiseen jogurttiyrttikylpyyn. Ajattelin, että ei testini voi pahasta olla.

Aamu valkeni taas liian aikaisin. Väsytti ja vötkyilytti koko päivän, ennen kuin oli taas aika siirtyä naapurilähiöön. Reppuun sujahtivat niin liha kuin kakkukin. Vielä kävin kaupasta viiniä pääruualle ja jälkiruualle. Jälkiruokaviini toimi hyvin, Darling Cellars oli nimensä veroinen, mutta ehkä vielä juustokakkua paremmin olisi viini mennyt kunnon haisulijuuston kera. Ja viileämpänä.

Illan päätti hervoton naurukeskustelu, kun ryhdyimme miettimään, minne perustaisimme yhteisen vanhainkotimme. Siinä ideat ja vastaideat lentelivat. Ja vesi silmistä. Nauru ystävien kera pidentää toivottavasti ikää. Ja parempi onkin, koska unettomuuteni vähentää sitä. Viime yönäkään ei sitä lajia tullut kuin viitisen tuntia. Alan olla hivenen kärttyinen, mutta ehkä jo ensi yönä asiat ovat paremmin. Minä sitä jaksan toivoa kaikenlaista.

Sain muuten vinkin juhlatilasta ensi vuotta varten. Laitoinkin heti kyselyn menemään hinnasta ja tilan vapaana olosta. Ehkäpä minä ne juhlan vielä järjestänkin, vaikka vähän harmitti, ettei veliseni ja vaimonsa omaansa luvanneet noin vaan. Katsotaan. Vielä on aikaa reilu vuosi.