Jos jaksaisin

Kiukustuttaa toimimattomat prosessit. Jos kunto olisi korkeammalla, saattaisin rähjätä jollekulle. Tai oikeastaan tekisin parannusehdotuksia. Ensinnäkin, osa ammattiryhmästämme kieltäytyy töistään vedoten iänikuisiin rajoihin ja tehtävänkuviin. Väärin, sanon minä. Kaikkien pitää tehdä osansa eikä ole kenenkään edun mukaista, että sellaisista asioista ryhdytään vääntämään, kun voitaisiin neuvotella asiallisesti. Mutta kun tuo rva esihenkilökin vaan luistelee ja väistelee, nyt olisi hänen aika ottaa vastuuta ja vetää niitä neuvotteluja. Vaan ei, ei kuulemma aio osallistua tähän sotaan.

Toinen asia, mikä ärsyttää, on yrityksen taloudellinen tilanne. Minua harmittaa suunnattomasti, kun töiden tekemistä haittaavat taloudelliset seikat. Räyh. Mutta tällekään asialle en minä voi mitään, vaikka asiat parempaan suuntaan ovatkin menossa.

Ärsyttää, kun en jaksa hakea töitä. Olen niin poikki työpäivän jälkeen, että en edes jaksa plarata internettiä. Enkä kirjoittaa blogia. En edes viestejä ystäville. Ja töissä on taas niin kiire, ettei siellä kerkeä, eikä pääse bloggeriin, nihilistit! Ajattelin tosin ryhdistäytyä, ottaa cvn ja hakemuspohjan muistitikulle mukaan töihin, jos vaikka jossain välissä kerkeäisin tekemään niille jotain. Muutenhan työni on mielenkiintoinen ja monipuolinen, mutta palkkaus ei ole kohdallaan. Asemasta ja tittelistä minä en niin perusta.

Voi olla, että minulle on tulossa flunssa. Työpaikalla minut ovat piirittäneet yskivät ja niiskuttavat miehet. Sitä korvaamatonta lajia, joita hautausmaat ovat täynnä. Mutta varmaa on, että työhön pääsemisen huuma on haihtunut, kun tällaisia mietin. Näinhän se käy, kun olot vakiintuvat, ihminen alkaa haikailla jotain uutta. Muutosta tai parannusta, parhaassa tapauksessa kaikkea tuota.

Viikonloppuna on vuorossa hättiäisten tappoa. Kerroinkos minä, kun jonkin aikaa sitten lounaspöydässä julteltiin harrastuksista. Kun kerroin roolipelaavani, ihmiset sotkivat sen larppaamiseen. Yksi kertoi nuorna tyttönä harrastaneen cosplayta. Ja että minut kuulemma voisi hyvin kuvitella prinsessapukuun korkea hiippahattu päässäni. Korjasin tietenkin väärän luulon, totesin, että jos minun johonkin pitäisi pukeutua, se olisi pahan noidan vaatetus. Se melkein löytyisi vaatekaapistakin ja naamasyylätkin ovat jo lähes valmiina.