Lakananvaihtopäivä

Ensimmäinen kuumeeton vuorokausi takana.

Nyt uskallan vaihtaa lakanat, tuulettaa peiton ja imuroida patjan. Samalla voisin imuroida makuusoppeni muutenkin, huoneesta puhuminen on vähän liioittelua, mutta nukkumakolo riittää minulle. Samoin keittiökolo ja olohuonekolo. Parveke on kuitenkin normaalikokoinen, samoin kylpyhuone. Välillä tulee mieleen, että pikkuisen enemmän tilaa olisi kiva asia, mutta sitten muistan, miten paljon inhoan siivoamista ja olen erittäin tyytyväinen kaikkiin 41,5 neliööni. Erityisen tyytyväinen olen, kunhan saan parin vuoden sisällä maksettua asuntolainani pois.

Antibiootti sattuu vatsaan. Yskänlääke aiheuttaa ummetusta. Mutta saan nukuttua yskimättä ja tauti on vihdoinkin taittumassa. Ruokahalu heikkeni vain hetkeksi, minusta ei heikkoa aliravittua saa näköjään millään. Koitin eilen pariin otteeseen puhua puhelimessa, se ei oikein onnistu, alan yskiä välittömästi. Hiljaisuus kauneinta musiikkii on, niin kuin Pelle M. laulussaan toteaa.

Tänään lupasin auttaa pohjoiskarjalalalaisia tovereitani lähihistoriaprojektissa. He etsivät bändejä, jotka paikkakunnalla vaikuttivat silloin kun nuorisotörmäilin siellä. Meinaavat kai jopa jotain tapaamista järjestää. Perustimme nimittäin paikkakunnalle elävän musiikin yhdistyksen. Toimin sen rahastonhoitajana, vanha vitsi olikin, että vaikka omat raha-asiani sain sotkettua usein ja hartaasti, niin yhdistyksellä kyllä rahaa riitti kohtuullisesti. Kun plarasin läpi lehtileikkeitä, nauratti, miten meillä oli käynyt kaikki sen ajan suomalaiset huippubändit. Miten ihmeessä me saimme ne sinne ylipuhuttua?

Ja miten meillä riitti energiaa? Miten olen jaksanut tehdä työni ja sen päälle vielä riekkua samoissa kuvioissa vapaa-aikani? Nykyään onneksi edes työn teen muissa kuvioissa, musiikkiin voisin satsata enemmänkin. Se on ihan hyvä harrastus, myös kuuntelijana. Oli se hauskaa aikaa, mutta onneksi hauskaa riittää vielä nykyäänkin. Etenkin kun tästä tokenen, ensin huomenna töihin ja sitten uusiin seikkailuihin.