Out of office

Kyllä naamakirja on yksineläjälle näppärä paikka, sitä kautta saa aina seuraa ja uutta tekemistä. Eilen kun toimistolta vapautumisen riemussani huutelin seuraa naamakirjassa, niin jo heti kerkesi yksi ystävä ilmoittautumaan. Hän oli menossa rautatien torille Suuret oluet - pienet panimot kansanjuottojuhlaan.

Minua nyt eivät varsinaisesti oluet kiinnosta, mutta tiedän panimoiden tekevän nykyään myös siidereitä, niin kannatti minunkin lähteä sinne. Valitettavasti en tahtonut mennä paikalle suoraan töistä, tahdoin vaihtaa ihmisvaatteet niskaani. Olin paikalla kymmenen yli viiden ja jouduin jonoon, jonka alkupää oli Mikonkadulla. Siinä seisoskelin parisenkymmentä minuuttia ja mietin, että olenkohan aivan viisas.

Kun pääsin alueelle, alkoi uusi jonottamiskierre, jokainen limunaadi kun oli haettava omalta tiskiltään. Onneksi tarjolla oli lasisia tuoppeja á 3 euroa, niistä sai palauttaessa kaksi euroa takaisin. Olisi sen saanut kotiinsakin viedä, mutta mietin, miten kolauttaisin kassini johonkin kulmaan ja kaivelisin pari päivää lasinsiruja kassistani, niin totesin, etten niin kiihkeästi tahdo tuoppia mukaani.

Hyviä olivat siiderit. Ensin otin Suomenlinnan Panimon Tin Soldieria, tymäkkää tavaraa ja tummaa kuin samettinen yö. Seuraavaksi oli vuoden voittajan vuoro, se löytyi Saimaan Juomatehtaan valikoimasta. Sitten kipittelin Malmgårdin panimon tiskille, heidän yhtä siideriään ostin useampi vuosi sitten mukaan, kun työasioissa vierailin panimolla, ja se oli niin hyvää, että nyt piti päästä maistamaan uutta, juuri markkinoille ammuttua vahvaa siideriä. Oli se namia. Viimeinen maistelupisteeni oli Vakka-Suomen Panimolla. Huhhuh, siinä jo alkoivat promillet kasvaa.

Vaihtelimme ystävän kanssa maistiaisia keskenäni, tuli maisteltua siis useita oluitakin samaan hintaan, on niissä vain eroja! Mutta ei minusta taida oluenjuojaa tulla silti, saattaisi kyllä olla, että jonkun ruuan kanssa voisi olut maistuakin, pitää testata joskus. Neljännen siiderini jälkeen päätin, että ei ollut enää järkeä tuhlata rahojaan maistiaisiin, vaan siirtyä edullisten juomien maailmaan. Sen verran pöllyssä olimme tosin jo molemmat, että olin kotona puolen yön aikaan. Eivät oikein torilla nautitut perunalastusuikerot pitäneet verensokeria riittävästi koholla. Olisi pitänyt muistaa syödä, mutta sitten olisi saattanut uni tulla jo aikaisemmin.

Ystävää oli kyllä hienoa nähdä, olemme törmänneet porukalla ensimmäisen kerran Roskildessa vuonna 1999. Häneltä oli silloin varastettu reppu ja rahat. Jostain hän sitten kuitenkin sai haalittua itselleen ruokaa ja juomaa sekä viltin. Mitäpä sitä nuori mies muuta tarvitsee, kun majoituskin järjestyi Elmun teltassa. Nyt ei enää ollut jälkeäkään pinkistä pitkästä tukasta, sen paikalla oli kalju ja partakin oli siistiytynyt kummasti. Mutta silmien vilke oli sama ja jutut sen kun parantuneet. Jossain humalan vaiheessa ryhdyimme suunnittelemaan jopa kommuuniasumista, mene tiedä, vaikka siitä jotain tulisikin, hän kun kertoi heti voivansa sijoittaa siihen mojovan summan.

Tänään ajattelin vaan olla. Paitsi että kaupassa on käytävä, ehkä en kuitenkaan lähde aivan kuumimpaan aikaan ulos hillumaan, vaan odottelen iltaan. Marjoja on saatava - ja kaalia. Tekee mieli tuoretta kaalia ja maggaraa.