Huuhtelin kuusen, kuivattelin sen ja panin takaisin laatikkoonsa. On se vaan kätevää, kun on muovikuusi! Se on osoittautunut taloudellisesti kannattavaksi ostokseksi. Kestää todennäköisesti tädiltä veljentyttärelle, jos hän sattuu sellaista tahtomaan. Tai sitten voi vaikka myydä eteenpäin. Valotähti roikkuu ikkunassa, sen kun jaksaisin vielä riipoa laatikkoon, parvekevalot saavat jäädä kevääseen saakka. Uskomattominta ovat ruusut, ne ovat kestäneet tänne saakka. Olen vaihtanut niille tuoreen veden joka päivä, ne ovat ilahduttaneet minua jo kaksi viikkoa!
Viine yönä nukuin suhteellisen hyvin. Viimeisessä unessa pelastelin sellaisesta chateau-tyyppisestä talosta paratiisilinnun ja hiiriä. Linnut kuvaavat ajatuksia, hiiret taas pelkoja ja huolia. Osa peloistani oli suuria ja värikkäitä, osa epämuodostuneita ja kuihtumassa, mutta kaikki ne minä aioin pelastaa ja kantaa ulos. Minulla oli vain vaikeuksia saada ne kiinni.
Äidilläni on haimasyöpä. Siitä ei yleensä selvitä hengissä, mutta näyttäisi siltä, että lääkäri aikoo leikata. Mielenkiintoista, hän siis lienee sitä mieltä, että äitee saattaisi selvitä. Minä olen oman rauhani tehnyt vanhempieni suhteen, mutta pelkään hänen puolestaan, pelkään samaa kuin itselleni, että se sattuu ja on tuskaisaa. Ihmisparka, ei ole ikinä oikein uskaltanut elää. Nyt alkaisivat olla viimeiset hetket käsillä pahimmassa tapauksessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ou nou... :( :( Toivon äidillesi kaikkea hyvää, mitä saatavissa on. Ja sinulle, ystävärakas, voimia. <3
Ou jees, mutta ei voi mitään. En minä voimia tarvitse, äiteelle ne kannattaa lähettää. Mie mietin, että pitääkö tässä ryhtyä varuilta etsiskelemään marihuanalähdettä mahdollista tulevaa kivuntorjuntaa varten.
Kiitos.
Lähetä kommentti