Torstai-ilta sujui turhan sukkelaan Hankalan kanssa, seuraavan kerran meidän tiemme kohtaavat varmaan elokuussa. Baareissa emme notkuneet, sen sijaan vietimme aikaa hänen luonaan haastellen "alkoholia ja musiikkia" bileissä. Välillä minua ihmetyttää, mistä me sitä puhetta keskenämme keksimme, kun ei juuri ikävä muita tule. Sen verran poikkesimme lähibaarissa, että Hankala kävi minulle kaupasta muutaman siiderin, odottelin häntä sen aikaa baarissa. Aamulla sain jälleen kerran aamupalaa ja kyydin kotiin. Ja hyvä olikin, kun junan lähtöön ei enää siinä vaiheessa ollut kuin reilu tunti. Onneksi olin jo pakannut, ettei sitä enää tarvinnut arpoa.
Mietimme vähän yhtä keikkaa marraskuussa, pitää minun ensin varmistaa, että tahtooko hän sinne oikeasti, ennen kuin piletit hankin. Ovat nimittäin suhteellisen arvokkaat, ei niitä turhaan viitsi pölyttymään jääkaapin oveen hankkia. Se olisi tavallaan uusi aluevaltaus elämässä, tekisimme jotain suunniteltua yhdessä. Vähän kummallinen tunne, en ole varma, mitä siitä pitäisi ajatella. Ehkä on parempi jättää - jälleen kerran - se puoli viisaammille.
Torkuin junamatkan, mutta myöntää täytyy, olin himppasen nuutunut, kun laskeuduin puolityhjästä junasta Tampereen asemalle. Siellä jo ensimmäinen vastaanottaja oli odottamassa ja kohta paikalle pyöräili toinenkin. Ensitöiksemme matkasimme syömään. Telakan lammasburgeri ei pettänyt, se oli juuri sopivaa ruokaa krapulaiselle ruumisraasulleni. Jälkiruokakahvit nautimme Torni-hotellin baarissa, koska Telakassa alkoivat siirrellä pöytiä keikkoja varten siihen malliin, ettei siellä enää voinut rauhassa istuskella. Mutta miten ihanan pakotonta elämä onkin ystävien seurassa, juttu kulkee, nauru raikaa! Se hyväksynnän hyöky on korvaamaton ja auttaa jatkamaan pitkään.
 |
| Yksi Treen kuvatuimmista maisemista? |
Nyt pitää taas lähteä töitä tekemään. Taidan jatkaa tarinaa myöhemmin. Iik.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti