Kompensaatio

Suutarini oli saanut kengät valmiiksi. Nyt sain vielä tekstiviestinkin varmistukseksi. Kun menin hakemaan kenkiäni, hän kertoi vaihtaneensa kaupan päälleyhdestä parista myös pohjalliset, koska toisessa kengässä se oli hieman rutussa. Se jo olisi riittänyt minulle, mutta vielä hän lastasi mukaani kahdet leikattavat nahkapohjalliset ja kaksi purkkia nahkansuoja-ainetta. Siitä erityisesti olin iloinen, ei jäänyt katkeruuden tunteita, vaikka jouduin turhan keikan tekemäänkin. Mutta olisin minä varmaan jatkanut ammatillista suhdettamme jatkossakin, enkä vähiten siksi, mitä hän sai tehtyä punaisten makuuhuonekenkieni (kollegan nimitys) kärjille. Ei edes näe, että niillä on asvalttia koitettu kyntää! On hän ihmemies!

Töiden jälkeen olisi luvassa joukkotapaaminen entisen työpaikan kollegoiden kanssa. Tapaamiseen on jo useamman vuoden ajan kutsuttu kaikki ne, jotka ovat potkittu tai itse ymmärtäneet lähteä. Se on aika mukava tapaaminen, kun miettii, että porukka on viettänyt samassa firmassa 10 - 20 vuotta, siinä jo oppii kollegan tuntemaan ja pitämään häntä suorastaan ystävänä. Niin kuin minä entistä esihenkilöäni, varmistelin häneltä viime viikolla, että vieläkö hän tahtoo olla suosittelijani. Vastaus oli vahva kyllä.

Minulla on melkoisen voimakas itseinhokohtaus käynnissä. Älkää kysykö miksi, tekisi vaan mieli lopettaa kaikki ihmissuhdevirityksensä seinään ja antaa mennä, kun on alamäki vaan. Mutta kun sitten kuitenkin taas kohta olisin seuraa vailla. Mutta kun toisaalta ei tee mieli nähdä yhtään ainutta poikaystävää, kun pitää itseään kamalana ja rumana. Kovin on kahtiajakoista tunnelmaa liikkellä. Yritän olla tekemättä mitään pikaisia ohjausliikkeitä, mutta toisaalta tällaista on koettu aiemminkin. Tässä käy vielä huonosti - minulle tietenkin.

Voi olla, että osatekijä pahaan olooni löytyy töistä. Kun en siellä enää pärjää, niin tuntuu, etten voi pärjätä missään muuallakaan. Nyt esimerkiksi pitäisi koittaa jaksaa paahtaa kaksi päivää itsekseen, kun kollega läksi viettämään hyvin ansaittuja lomapäiviään. Ahdistaa, mutta se on vaan koitettava puurtaa ja paarustaa päivät läpi. Kaikkialta vain painostetaan ja kaikkien asia olisi aina tärkein. Alkoholipullot siintelevät silmieni edessä epätoivon hetkinä... (Sillähän tässä maailmassa on aikaisemminkin ongelmat ratkaistu, tehdään niistä vielä suurempia.)