Plan A, B & C

Iltasella suunnittelin kaikenlaista. Etsin tietoa firmasta ja potentiaalisesta huollettavasta haastattelua varten, totesin, että vaikuttaa liian hyvältä. Siinä työpaikassa kyllä kohtaisi kaikki, missä voisin käyttää lahjojani hyväkseni. Nyt on vaan toivottava, että osaisin tehdä sopivan vaikutuksen oikeisiin ihmisiin. Mietin jopa mitä minä tahdon kysyä heiltä, ihan vaan varmistaakseni soveliaisuutemme puolin ja toisin.

Tilasin junaliput juhannuksen Tampereen matkaa varten. Sain halvalla, maksoin niistä vain eur 16. Onko niin, että suurin osa ihmisistä tykkää edelleen paeta mökille? Ei silti, että se minua häiritsisi, tekemistä Tampereella riittää, vaikkei tällä kertaa festivaalilippu plakkarissa olekaan. Katselemme sitten tilanteen mukaan, minne menemme vai notkutaanko muuten vaan.

Kun nyt Veturin tarjousten taikapiirissä pyörin, niin vilkaisin myös matkahintoja Länsirannikolle. Jos vaikka sillä ensimmäisellä lomapätkällään poikkeaisi siellä rumuamassa. Alustava kyllä tuli jo ystävilta suunnittelemaani ajankohtaan, mutta vielä ei talous anna myöten hankkia junalippuja, pitänee tehdä se vasta palkkapäivän jälkeen, jos silloin vielä jonkinlaista halvennusta saisi. Nyt pilettien hinta näytti nousevan lähes 80 euroon. käyn kalliiksi itselleni.

Mutta ei tänne säästämään ole tultu. Tai on, mutta pitää välillä saada jotain huviakin. Muuten ei jaksa puurtamista, vai raatamisestakohan pitäisi puhua? Oli taas sellainen päivä, että vain ketju puuttui nilkasta, henkinen ketju oli paikallaan. Hakkasin konetta lähes tauotta kahdeksan tuntia, lounaasta en onneksi tingi, minusta nimittäin tulee todella vihainen, jos en syö.

Töiden päälle kävin tapaamassa suutariani. Vein sinne kolme paria; polkupyöräilyssä haavoittuneet kenkäni, vaaleanpunaiset unelmani (nahkapohjat) sekä lämpimimät talvikenkäni (liukasteluvaara). Hän on aina innoissaan kun saavun kassini kanssa, että mitä tällä kertaa tuon hänelle. Punaisten kenkien kanssa hän pyöritteli päätään, mutta sanoi tekevänsa parhaansa. Kalliiksihan se tuokin reissu käy, mutta sitten minulla on taas kolmet kengät lisää käytössäni. Talvikenkiä en olisi pitänyt enää ikinä, jos ei hän saisi niitä kuntoon. Vaaleanpunaiset unelmat olisivat pian olleet pohjasta puhki ja punaiset, niistä nyt en sano yhtään mitään.