Mielipideautomaatti

Nauroin herätessäni itselleni. Julistin nimittäin jossain seurueessa juuri ennen heräämistäni, että Suomessa tehdään maailman kolmanneksi parasta vodkaa. Parhaat tulivat uniminäni mielestä Venäjältä ja seuraavaksi parhaat Puolasta. Suomalaisen "hyvän" vodkan pullo oli naurettava viritelmä, jota pystyi käyttämään muka kukkamaljakkona tyhjentämisen jälkeen. Voi jestas minun kanssani!

Minua verrattiin koiraan, tai oikeastaan sanottiin, että minulla on jossain määrin samanlainen suhtautuminen ihmiseen kuin kyseisellä koiraeläimellä. Kyseessä tosin onkin aivan erityislaatuinen koira, sellainen, josta pidän. Se on harvinaista. Emma-koira vei sydämeni jossain Lapissa kuutisen vuotta sitten. Hän on luonteeltaan sellainen itsekseen pärjäävä, joka kyllä pitää ihmisistä, mutta ei osaa laskea niitä lähelleen edellisten elämänkokemusten takia. Ymmärrän kyllä vertauksen. Meissä on vähän samaa väritystäkin, paitsi että koira on punaisempi.

Entisen työpaikan kollegojen kanssa vierähti torstaina vajaa neljä tuntia. Sitten ymmärsin lähteä kotiin. Kuitenkin meni taas rauhoittuessa puolille öille, perjantainen työpäivä oli puuduttava. Onni toki oli, että sen verran haastavia tehtäviä jälleen kerran oli tarjolla, ettei tarvinnut edes kuvitella jäävänsä lepäämään laakereillaan.Niitä jäi odottamaan vielä maanantaillekin - tietysti. Tuleekohan koskaan sellaista hetkeä, että saisin pöytää edes jossain määrin puhtaaksi?

Ottoveljen kanssa kirjoittelin eilen iltasella. Vietin aikaa parvekkeella, siellä oli ihanan rauhallista ja lämmintä. Linnut kirkuivat takapihalla, liikenne oli vaimentunut. Naapurin kääpiöt oli jo kerätty sisälle eivätkä humalikkaat vielä olleet liikkeellä. Veliseni oli taas tilannut sukkia, pitää käydä ne noukkimassa jossain välissä naapurilähiöstä ja lähettää hänelle eteenpäin. Edellisen lähetyksen sukat ovat kuulemma kotona, mutta sinne ei ennen marraskuuta ole asiaa, koulu jatkuu tiiviinä. Kummallista ajatella, että hän on valmistumassa vihdoinkin. Kummallista ajatella häntä töissä, mutta pitäisihän minun tajuta, ettei hän enää mikään teini-ikäinen ole ollut vuosikymmeneen. Enkä minäkään. Minähän olen jo vahvasti keskiäkäinen, vaikken sitäkään tahdo välillä muistaa ja ymmärtää.

Olen kovin väsynyt itseeni. Pitäisi olla vaihtopää.