Tulevaisuuden suunnittelua

Ajatukseni ovat jo ensi viikonlopussa. Lähden juhannukseksi Tampereelle ystävän huomaan. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, minusta pidetään siellä hyvä huoli. Kissahoitoa on luvassa, sekä pimeä makuuhuone. Junaliput on jo ostettu, sain kerrankni halvennuslippuja, edestakainen matka kustantaa vain eur 19. Pitää vielä keksiä jotain kivaa tuliaisiksi. Tällä kertaa en hankkinut Valtteri festareille lippua, katsotaan tunnelman mukaan, mistä sitä itsensä vielä löytää. Viimevuotinen kokemus oli hieno!

Lauantaina oli taas roolipelipäivä. Siinä kyllä aikaa menee tahkotessa karttaa auki. Pelasimme kahdesta yhdeksään, toki syömiseenkin meni aikaa (salaattia, kanaa, katkarapuja, patonkia, juustoja, coctailpiirakoita, juustokakkua). Minä jäin vielä senkin jälkeen notkumaan naapurilähiöön, nostimme hahmoni tasot - edellisestä olikin aikaa, kun nousin kolmostasolta tasolle 5,5. Se tuli tarpeeseen, meillä on vastassa melkoisen vaikeita ja hankalia vastustajia ennen kuin kartanon kellareista ulos pääsemme. Pitäisi löytää yksi patsas ja sen sisältä kirja.

Poikkesin naapurilähiön baarissa, mutta en jotenkin jaksanut jäädä edes juttelemaan ihmisten kanssa. Kuuntelin epämääräisiä kohteliaisuuksia samalla kun ryystin yhden siiderin, eivät vakuuttaneet, ja TAAS kävelin kotiin. Kesäyöt ovat kauniita. Vielä piti hetki valvoa kotosallakin, nakotin parvekkeella ja kuuntelin lintuja. Joskus sitä vaan on kiva olla itsekseen kaikessa rauhassa. Olen ollut vähän turhan levoton.

Uusi lukijani taisi vihdoinkin päästä blogini alkuun saakka. Ahdistavaa seurata, kun joku lukee ikivanhoja tekstejä, eikä enää itse muista mitä siellä on raapustellut. Ei tämä kyllä mitään kaunista luettavaa ole, olen pahoillani, mutta omalla vastuullannehan täällä seikkailette. Etsitte sitten, mitä etsitte - tarjolla on ajatuspieruja koko rahan edestä.

Kesäviikonloput täyttyvät nopeasti. Kaikenlaista ohjelmaa on edessä. Syksyllä nuupahdan väsymyksestä pitkään uneen. Mutta uni on hyvästä, tuli taas kokeiltua sitä sunnuntaina, on näköjään tapana ottaa koko viikolla keräämäni univelat silloin takaisin. Hyvä tietysti, että edes joskus. Nyt jaksaa taas lähteä töihin askartelemaan, paitsi että meillä on taas koulutusta. En ymmärrä miksi, koska ei minulla koskaan ole aikaa käyttää saamiani uusia taitoja. Hullun hommaa, kunpa pääsisin jonnekin järjelliseen paikkaan.