torstai 17. syyskuuta 2015

Lupa tsillata

Eilen ennen yhteen kaupungissa olleeseen tapaamiseen menoa valmistauduin henkisesti jonottelemaan rautatieaseman lipunmyynnissä. Mitä vielä, eihän siellä ollut puolen kahdeksan punttuussa kuin muutama hassu turisti ja minä. Sain lippuni vaihdettua aikataulun mukaan heti mielenosoitus-kansanjuhla-hengennostatusmurinan jälkeen lähtevään junaan. Lipunmyyjä kyllä varoitteli, ettei aikataulu varmaan tulisi pitämään, mutta olin jo aikaisemmin päättänyt ottaa asian seikkailuna.

Olenhan viikonlopun vapaalla, olen menossa viettämään ystävän kanssa vapaa-aikaa, voin ottaa pari virkistävää juomaa. Voin lukea, kirjoitella, blogata, katsella ihmisiä, aistia tunnelmaa. Ja hyvin todennäköisesti joudun lähtemään kotoa kävellen Pasilaan, ellei naamakirjassa huutelemani kyytipyytö herätä kenenkään mielenkiintoa. Epäilemättä ketään ei kiinnosta lähteä ruuhkaan seikkailemaan kaupungin keskustaan mieltäänosoittavan humalikkoporukan sekaan. Kansanuhojuhlaa siellä kuitenkin rakennetaan, sanokaa mun sanoneen. Ehkä on parempi kävellä Pasilaan.

Saa nähdä, mitä selkäni on siitä mieltä. Se nimittäin ei edelleenkään ole täysin parantunut viikonlopun nitkahduksestaan. Reppua ei kannata selkään ottaa, parempi mennä vedettävän laukun kanssa, vaikka se nyt turhan suuri onkin mukaan otettavaksi, mutta lastaan sen vaikka täyteen matkajuomia.

Olen oikeastaan ihan tyytyväinen siihen, että pystyn ottamaan perjantaiksi saldovapaapäivän. Voin herätä rauhassa, lämmittää saunan, pakata ja ihmetelle maailmanmenoa. Töissäkin tosin varmaan olisi rauhallinen päivä, parempi niin kollegalle, jolla on auto ja joka aikoi tulla töihin.

Isänperinnön saamisessa on ollut hivenen ongelmia. Perhe kun kävi sotaa paossa yhdellä paikkakunnalla, isäni syntyi siellä, mutta liitettiin varsinaisen kotikuntansa kirjoille. Sitä ei pankkivirkailija tahdo ymmärtää. Tuli mieleen, että sota-ajasta ja evakoista on jo niin pitkä aika, etteivät ihmiset ymmärrä nykyistä kansanliikettä. Kuolemanpelko ajaa ihmistä vaikka kylmään pohjoiseen. Ja kun siellä omalla maalla on kaikissa maissa sama saatana eri muotoineen riehumassa eikä missään ole turvallista, niin kai sitä tolkun ihminen tahtoo siitä saatanasta mahdollisimman kauas. Ensin pannaan vahvimmat voimat liikkeelle, että voitaisiin kenties sitten läehttää loput perässä. Normihommaa, miten sitä on niin vaikea hyvinvointiyhteiskunnan elätin/ kantaväestön ymmärtää?

Ja totta helkkarissa se sota sieltä pitäisi saada loppumaan, parempi olisi ihmisellä kotonaan olla kuin toisten nurkissa luuhata, mutta kukas sen lopettaa? Kertokaa viisaammat.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juuh. Eikä raha tai älypuhelin suojaa luodeilta tai pommeilta.

Ihmisillä ei oo sydäntä, ainoastaan napa (oma).

Å

-kummitus- kirjoitti...

Oi aikoja, oi tapoja. Ei meidän käy hyvin tässä maailmassa.