Ei köyhä eikä kipeä

Perjantaina piti kiirettä, että kerkesin laivaan. Kun on korvaamaton ihminen, niin kovin on vaikeata irroittautua töistä ajoissa. Mutta niin vaan läiskäisin out of officen päälle ja väänsin puhelimestä äänen pois. Jotta koriskoon perkele keskenään. Niinhän tuo sitten oli tehnyt. Vastaamattomia puheluita sekä sähköpostiviestejä riitti riesaksi asti tänään. Pääsin kuitenkin jo maanantaista eroon, tiistaita jäi vielä tällekin päivälle.

Ystävä onneksi oli ajoissa liikkeellä. Naureskelinkin hänelle, että melkoista luksusta, kun ei tarvinnut muuta kuin ilmestyä paikalle, hän hoiti liput ja maksut. Viitoskannen allergiahytti oli kahdelle henkilölle ihan sopiva, etenkin kun emme aikoneet siellä juurikaan aikaamme viettää. Noh, sen verran perjantaina, että etkoilimme yhden viinipullon tälläytyessämme. Muuten koppi toimi lähinnä vaatekomerona, sänkynä ja vessana. Enkä nyt suoraan sanottuna tahdo ajatella, mitä siellä lakanan alla piileskeli, mutta teidän olisi pitänyt nähdä naamani ja silmäni aamuisin. Olin aika turvoksissa - algeerisesti, en ryyppimisestä.

Perjantaina tosin tuli rumuttuakin. Onneksi oli buffetruokailu alla, olisi saattanut tulla kurjempikin olo, kun kaikki baarit piti katsastaa pilkkuun saakka. Ihmisten kanssa tuli juteltua, naurettua, ystävättären kanssa bondasimme pitkästä aikaa tavatessamme. Loppuillasta minulta tosin meinasi käpy palaa, kun hän ryhtyi mielestäni turhanpäiväiseen kanssakäymiseen ääliöiden kanssa. Osasin kuitenkin pitää suuni kiinni ja haastelin itse toisaalla, kun en kerta kaikkiaan tahtonut sitä hänen riehumistaan katsella.

Lauantaiaamu Tukholmassa oli aurinkoinen, suorastaan keväinen. Miinus kolme astetta tuntui lämpimältä. Hyppäsimme kiertoajelubussiin, rundasimme kertaalleen keikan läpi ja sitten vielä ajelimme kaupungille. Siellä vietimme päivän pienen shoppailun, kahvittelun ja ystävän ystävien parissa. Olipa mukavan leppoisa päivä! Vähän tietysti tuli taas kiire, kun piti keretä jo neljän jälkeen takaisin laivaan, että ottaisivat meidät vielä paluumatkallekin kyytiin.

Suunnitelma oli selvä. 1,5 h kauneusunta ja sitten a la carte ravintolaan. Natustelimme pitkän kaavan mukaan, minä alkuun yhden blinin ja pääruuaksi molemmat hirveä. Hyvää oli, mutta onneksi ähky jäi väliin. Vielä jaksoimme ihmetellä ihmiseloa kahteen saakka iltasella, sitten voitti nukkumatin seura. Ja hyvä niin, vientiä olisi riittänyt suorastaan riesaksi saakka. Piti jo melkein ryhtyä nauramaan, kun mietin, että tätä se sitten on, karjakauppaa.

Ennen kuin laiva saapui Helsinkiin kerkesin käydä tuliaisia. Sitten mutustelimme aamupalaa kaikessa rauhassa, kun laiva kurvasi satamaan. Ulkona olimmme vasta puoli yhdentoista maissa. Pääsin ystävän taksin kyydissä Kurviin, siitä jatkoin bussilla kotiin. Iltapäivällä menin RM:n luokse, pakoon pahaa maailmaa, melkein voisi sanoa. Monta kertaa kiittelin itseäni, että minulla oli seuraa. Sen verran hutera oli olo, että mieluusti vietin yöni jonkun muun kuin liskolauman kanssa.

Vajaan viikon päästä saapuu Ottoveli. Reilun viikon päästä taas serkkuseni. No rest for the wicked? Pankkitilini eivät voi mitenkään erinomaisen hyvin, mutta se oli arvattavissa viime viikonlopun jälkeen. Pitää vielä vähän miettiä sitä sänkysijoitusta. Tai mitä hittoa, antaa palaa vaan, kun en mie sieltä Jätkäsaaresta edes saanut asuntoakaan. Paras sijoitus oli 17. Pah.