Hieno viikonloppu

Ilmeisesti flunssa alkaa vihdoin poistua elimistöstäni, koska olen jaksanut yllättävän hyvin touhuta tänä viikonloppuna. Perjantaina nukuin pitkään ja hartaasti, ennen kuin siivosin vähän jälkiäni ja ryhdyin laatimaan ostoslistaa iltaa varten. Kun omahoitaja saapui, läksimme saman tien kauppaan. Alkosta nappasin pari pulloa chileläistä Llai Llaita mukaani, tosi herkullinen viini! Pinot Noir sopii hyvin perinteisten suomalaisten ruokien kanssa, iltaa varten teimme poro-riistakäristystä ja kasvismuusia. Salaattiin tuli perusvihreiden lisäksi voissa paistettua persikkaa sekä sinihomejuustoa. Kastikkeeksi viikunabalsamicoa ja hyvää oliiviöljyä.

Ystävät rakkaat saapuivat kaikki melkein samaan syssyyn eikä mennyt kauan, kun istuimme ruokapöydässä. Sitten taas vähän aikaa nauratti, kun olimme hetken aikaa vieraskoreita, mutta kuten arvelinkin, toinen viinipullo sai mielet avautumaan ja kielet vertymään. Herrat lämmittivät saunan, minä keittelin kahvia, naisseurassa vietimme aikaamme keittiönpöydän ääressä nautiskellen jälkiruokajuustoja. Ilta meni niin sukkelaan! Hauskaa oli, mutta Ambra ja puolisonsa tahtoivat viimeisellä bussilla kaupunkiin ja kohta perään lähti toinenkin ystäväiseni kohti kotia.

Lauantaina ohjelmassa oli retki Hämeentielle. Mausteista oli taas pula, samalla nappasimme omahoitajalle muutaman pikkupussukan sekä tofua. Suunnistimme kohti Kurvin Lidliä Siltasen ja Lennonjohdon kautta. Taisi olla molemmilla hienoinen krapula, kun kikattelimme keskenämme pöydässä. Kylmä juoma maistui hyvältä, mutta luojan kiitos meillä ei ollut mikään tarve jäädä ravintolohin asustelemaan, vaan suuntasimme sullomaan lisätäytteitä pakastepizzoihin, joita tuli natusteltua pitkin iltaa.

Tänään on pakko siivota ja tiskata, ettei viikolla tarvitse riehua kotihommissa. Sitten Sherlock Holmesia ja Hercule Poirotia televisiosta. Huomenna on taas ankea työhönpaluu. Surkeata... Onneksi muuten olen kovin onnellinen. Nyt minulla on sekä upeita ystäviä että sellainen erityinen ystävä, jonka kanssa saan tyydytettyä läheisyysvajettani. Minä tiesin kaipaavani jotain, mutta ihmeesti sen oli unohtanut, miten upeata on, kun saa pitää toista hyvänä ja saa samaa takaisin. Ihmeellinen luonto.