Kun pikkuveljeni ihasteli eilen naamakirjassa 20-vuotisjuhlapäivää, hän ja vaimonsa muuttivat silloin yhteen, minä huokasin raskaasti. Ei sitten tässä elämässä sellaista onnea ja mahdollisuutta minulle suotu. Omista valinnoistanihan se johtuu, mutta kyllä myös siitä, ettei sitä oikeaa vain löytynyt nuorena. Olin aika tuskallisen ujo, enkä ikinä ihastunut sellaisiin poikiin, jotka olisivat haaveilleet yhteiselosta. Itse taas olen kyllä koko ikäni haaveillut sellaisesta kaikenkestävästä suhteesta, jossa jaetaan ilot ja surut. Surullista saada joka vuosi muistutus epäonnistuneesta valinnastani näihin aikoihin, kun hääpäivämme koittaa, että ei ollut sekään juttu minua varten. Jälleen yksi hukattu mahdollisuus. Niitä minun elämässäni kyllä piisaa.
Pääkumina ei ota loppuakseen. Ajattelin kysyä huomiseksi itselleni kesälomapäivää. Saisin nukkua pitkään ja hartaasti ja sitten valmistautua rauhassa ihanien ihmisten vierailua varten. Luvassa on viihdytysiltamat, pieni epämuodollinen soiree ystäville. Tutustutan heitä taas vähän toisiinsa. Sitten me taas syödään, juodaan, nauretaan, puhutaan ja ollaan onnellisia keskenämme. Sitä vaan ei koskaan voi olla liikaa ja minulla on kovin ihania ystäviä. Jotta mihinkäs mie sitä elämänmittaista parisuhdetta oikeastaan tarvitsen? (Nyt on turha enää tarvita, kun yli puolet elämästä on jo kuitattu. Pärkkele.) Minulla on elämänmittaisia ystävyyssuhteita. Ja omahoitaja. Minulla on oikeastaan vaikka mitä!
Sitten hivenen viihdettä, jos tekemisestä tulee pula. Piirtäkää tikku-ukko. Nappasin tän naamakirjasta, kun yksi ihana ihminen jakoi sen seinällään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ja olethan sinä sentään päässyt kokeilemaaaan sitä avioliittoakin.
Niin, luulisi kokemuksen olleen niin karmaiseva, ettei perään itke, mut kun mulla on sellainen tunne, että jonkun muun kanssa olisin voinut onnistuakin. Pöh, taas oma vika.
Äh, mitä niitä suremaan. Tai no, vähän on sama vika täälläkin, toisinkin olisi elämä voinut mennä.
Mutta hei, sinä voit kutsua ystäviä kotiisi pitämään hauskaa ja kaikkea muutakin kivaa! Ei kai se parisuhde maailman tärkein asia ole.
Kiitos tikku-ukosta :)
Kiona, ei parisuhde ole mikään maailman tärkein, mutta silti. Olen kova täti haikailemaan ja melankolioimaan.
Lähetä kommentti