Ihmisparkkeja

Metro-läpyskässä kerrottiin espoolaisen kaupan DVD-kärryistä kääpiöille ja Ikean lapsiparkeista ja vihjailtiin, että niihin saattaisi tulla miesparkitkin, kun miehet ovat kuulema vähemmän kiinnostuneita sisustamisesta kuin naiset. Millaisiahan ihmeolentoja miehiksi minä oikein tunnen, kun kaikki miehet ovat enemmän tai vähemmän olleet aivan yhtä innostuneita Ikea-retkistä kuin minäkin? Itse en kyllä ole niistä aivan yyberinnostunut, vain silloin kun on tarve ja siihen tarpeeseen on rahaa. Jaa, paitsi että pikkuveljeni kyllä odotti ulkona kerran, kun kävin tekemässä 20 minuutin pikaiskun Iikkeaan. Hän olisi kyllä vain hidastanut tahtia, nyt hän teki parkkipaikalla autossa töitä senkin ajan. Win-win.

Entisen avioliiton aikana kävimme usein erilaisissa auto- ja harrastuskaupoissa, kun autonrotteloa piti korjata ja sen lisäksi ex oli kiinnostunut kalastamisesta. Paras kohtelu oli Motonetissä, en vaan muista oliko se Vantaalla vai Espoossa, siellä kuitenkin oli vaimoparkki, jossa oli naistenlehtiä, kahvia ja tuoleja. Siellä jaksoin odotella vähän pitempään, vaikka toisaalta arvelutti kyllä laskea törsääjä irti itsekseen. Ja siinähän tietenkin kävi huonosti, mutta toisaalta se on aivan toinen juttu. Lose-win.

Nyt kun liikun yksikkönä, en ole löytänyt tarvetta ihmisparkille, paitsi että ystävän kanssa oli keväällä kiva käydä Iikkeassa, kun hän sulloi mukaan lähteneen lapsukaisensa parkkiin. Saimme muistaakseni tunnin verran käännellä tavaroita, ennen kuin kääpiö piti käydä lunastamassa pois parkista. Sai keskittyä romun hiplaamiseen viihdyttämisen sijaan. Win-win.

***
Töi-nimisestä paikasta sen verran, että olen nyt sitten esihenkilöttömässä tilassa. Herra yksin tietää, mikä tulee jatko tälle tarinalle olemaan. Töitä on ryhdyttävä hakemaan, vaikka toisaalta rutiinien pyörittäminen täällä jatkuu aivan niin kuin tähänkin saakka. En koe varsinaisesti jääneeni ilman töitä, mutta mistä johtune, kun en hypi riemusta?