Tämä se vielä menee vaikeaksi

Puhelinkeskustelussa ystäväni kanssa sain sen mielikuvan, ettei hän aivan tainnut hyväksyä orastavaa ihmissuhdettani. Ei siksi, että ikäero nyt sinänsä häntäkään olisi häirinnyt, vaan enemmänkin siksi, koska tituleeraan henkilöä nuoreksi herraksi ja käytän muutenkin hänen mielestään vähätteleviä tai ikäeroa korostavia sanontoja, niin kuin nuori mies ja nuorukainen. Totta, tunnustan, mutta en siksi, että vähättelisin, sitä en tahdo tehdä, vaan kun en muutakaan nimeä osaa täällä käyttää. Ja toisaalta, ihan minä oikeassakin elämässä kutsun häntä pojaksi, ettei totuus pääse unohtumaan kummaltakaan. (Paska inhorealisti, hyi!)

Puolustuksekseni jo puhelun aikana yritin sanoa, että minuahan pelottaa. En uskalla kiintyä tai kehitellä mitään ihmissuhteeseen kuuluvia haavekuvia edes, koska en tiedä mitä tapahtuu huomenna, puhumattakaan ensi viikosta. Enhän minä tiedä, kuinka pitkään saan tästä nauttia. Lupasin kyllä sekä itselleni että ystävälleni, että mikäli tilannetta jatkuu muutaman kuukauden, otan asian puheeksi. Koitan selvittää, mitä tämä tarkoittaa ja mitä me aiomme, koska sen minä tiedän, että turha minun yhtä vähän kuin hänenkään on yksin mitään aikoa.

Ja miten ihmeessä minulla edes uskaltaa edes ajatuksen tasolla pyöriä, että tästä voisi jotain tulla. Mutta kun se ihminen, kenen kanssa olen saanut viettää muutaman viikon aikaa, on osoittautunut aika ainutlaatuiseksi ihmiseksi. Hän on hauska, älykäs, ajatteleva, rehellinen. Hänen lähellään on hyvä olla, tunnen oloni hyväksytyksi, tein tai sanoin mitä tahansa. Minulla on turvallinen olo. En kaipaa enää seikkailua muualla kuin kahden ihmisen välisissä ajatuksissa ja teoissa, sen tunnen saavani.

Silti minä hannaroin, pelkään, enkä uskalla ajatella tulevaisuutta. Itsesuojeluvaistoni sanoo, että ei ainakaan vielä, ei nyt, kun emme edes osaa ajatella, mitä kaikkea tuubaa tämä saattaa mukanaan tuoda. Ehkä on vain parempi nauttia, ottaa tästä irti kaikki mitä juuri tässä ja nyt saan, unohtaa tulevaisuus ja todellisuus. Koska untahan tämän täytyy olla, kovin kaunista sellaista. Hullun hommaa, mutta meitähän on sitten ainakin kaksi hullua samalla puuroastialla. (Miksi ne hullut muuten pitävät puurosta?)

***
Tautiosastolla tiedossa paranemista, alkava yskä, mutta muuten aika pirpsakka olo. Taidan selvitä hengissä tästäkin, eläköön nykyajan lääketiede ja antipilootit!