Nyt kun ensimmäistä kertaa useampaan viikkoon tunnen oloni edes hivenen terveemmäksi, alkavat villakoirat kiusata. Samoin tiskipöytä ja pyykkikori. Olen siis selkeästi paranemassa. Tähän saakka en nimittäin ole korvaani tai silmiäni lotkauttanut siivouskaappia kohti.
Työasiat huolestuttavat edelleen. Minua pelottaa, että joudun ihan oikeasti hakemaan töitä. Sittenpähän pääsen testaamaan sen surullisen kuuluisan markkina-arvoni. Luulen, että arvo on aika huono, jos en onnistu pääsemään haastatteluun. Minulla on nimittäin aika vetävä henkilökohtainen koukku, mutta se ei paljon auta, jos ei pääse sitä käyttämään.
Ylläolevaan liittyen myös raha-asiat rupesivat ahdistamaan. Eihän minulla ansiosidonnaisen aikanakaan tule elämisen suhteen suurta ongelmaa, varmasti tulen toimeen, mutta entäs jos tulee jotain lääkärikuluja? Tai miten käy asuntolainan? Suomin itseäni kesän rillutteluista, pitikö sinne reissuunkin lähteä? Olisi niin hienoa, kun tilillä olisi edes tonni jemmassa, mutta ei ole. Pitää vain toivoa, että jos minut irtisanotaan, sen myötä tarjotaan jonkin valtakunnan pakettia. Onneksi edes avioero on jo maksettu!
Menen takaisin töihin vasta maanantaina. Minun on pakko levätä, että parannun. Mutta miten ihmeessä lopetan sisäisen monologini, kun en saa edes puhua siitä kenellekään? Olisi parempi kun saisi edes vatuloida asiaa jonkun kanssa, mielellään vielä viinilasillisen ääressä. Kuka käski olla hetken aikaa onnellinen ja optimistinen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
No pahus. Voisin mielelläni vatuloida, jos kelpaisin siihen hommaan, mutta tässä on pieniä logistisia ongelmia, kun mun pitää olla tänä iltana jo kahdessa paikassa. Toivottavasti saat monologin muutetuksi dialogiksi mahdollisimman pian! Päänsisäinen vatkominen ei yleensä kannata.
P.S. Hyvin sulle käy, mä oon siitä ihan varma! En ehdi perustella tätä, mutta tässä ei ole mitään kyseenalaistamista!
Kukkis, sie olet oikein hyvä siihen(kin) hommaan, mutta nyt en vielä voi puhua, vaikka tekisi mielikin. Ensi viikolla juoni tihenee ja ratkaisuja on luvassa.
PS. ihana kun joku luottaa silloin, kun itse ei sitä tee.
Sun henkilökohtainen koukku on kyllä vertaansa vailla! *katsoo ylöspäin* <3
Ambrasein,jos nyt kuitenkin koitettais pysytellä ihan samalla tasolla, eikä katseltaisi ylös tai alas. :-D
Joo, no, niskathan siinä tuliskin kipeäksi :D
Lähetä kommentti