Aivovuoto

Vielä päivä sairaslomaa, jos en huomiseen mennessä ole toennut, joudun etoflunssan takia lääkärille, koska terveydenhoitajan natsat eivät enää riitä sairasloman jatkamiseen. Perkele. Nyt en suoraan sanottuna kyllä edes tahtoisi töihin mennä, on taas sen verran rasittavia uutisia tihkunut jopa sairashuoneelle. Alan epäillä, että minun on turha tehdä suunnitelmia myöskään viikonlopuksi, vetää aika höperöksi olon kuumeilu.

Positiivista on, että se kirottu kurkkukipu on vihdoin ohi. Sen sijaan wc-paperin kulutus on kasvamaan päin. Aivoni valuvat todennäköisesti nenän kautta ulos. Sekin tosin saattaa olla positiiviinen asia, sen jälkeen ei ole, millä ajatella enää. Positiivista on sekin, että nyt voi nieleksiä nesteitä ja ruokaakin irvistelemättä, mutta koska en enää maista mitään, se vähän vähentää oraalisia nautintojani.

Tilasin itselleni Aku Ankan. No, kun halvalla sain, kiitos yhden ihanan ystävän! Ensimmäinen numero tuli eilen, se vaikuttaa juuri sopivan älylliseltä lukemiselta olotilaani. Televisiotakaan ei jaksa katsoa määräänsä pidempää, mutta toisaalta se toimii sopivana taustameluna päiväunille. Koneella en jaksa nakottaa muutamaan kymmentä minuuttia pidempään, lähdenkin kehittämään kuolaesteitä sohvatyynyjen suojaksi. Kaipahan te ymmärrätte, nenä tukossa ja sitten taju pois, poskelleenhan se menee.

Edit 14:20 Ja sitten lääkäriin, kuume sen kun nousee. Jos en olisi jo sekaisin, saattaisi harmittaa. Ja nyt tahtoisin, että minulla olisi joku ajamassa minut sinne. Mutta ei, bussiin siis.Edit 17:50 Haa, hevoiskuuri antipilootteja ja pseudoefedriiniä, minulla on poskiontelontulehdus. Muutun siis lapseksi jälleen. Mutta lääkityksellä on myös pseudovaikutus, itsesäälikohtaus meni pois. (Ehkä osansa oli omahoitajan huomisella kyläilyaikomuksella. Elämä on niin hyvin, että hävettää!)