Alan kyllästyä puolikuntooni. Sylettää puuskutus, hikoilu, heikotus, pyörrytys, tahtoisin nukkua pois koko taudin. En ole edes jaksanut neuloa kotona, vaikka minulla on valmistumassa kaksikin upeata tekelettä. Omasta mielestäni upeita siis, muiden mielipiteestä en juurikaan perusta. Kuvia tulee sitten, kun saan ne valmiiksi. Tällä vauhdilla joskus ensi vuosikymmenen puolella, eilen taas kokeilin sitäkin lajia vain huomatakseni, etten jaksa. Tekisi mieli juoda tyttönimellinen alkoholia ja sitten nukkua seuraava päivä, mutta siihen ei ole aikaa, koska työ.
Ystävä kyseli viestissään miten kesäretki meni, vastasin hänelle pitkästi ja loppuun esitin kysymyksen, että mitä muuta hän on tehnyt lomallaan kuin kalastanut ja juonut viinaa. (Sen hän kertoi yhdessä tekstiviestissä.) Vastaus oli taas niin hänelle tyypillinen yhden lauseen viesti, että kikattelin itsekseni monta minuuttia: " No mitäs tässä; kalastelua oon vähentäny."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kylläpäs nauratti tuo otsikko! Asuin lapsena aseman lähellä ja silloin ihmettelin, mihin vaunuja vaihdettiin ja kuka kumma niitä saattoi.
Paranemisiin!
Onkohan sulla nyt tarpeeksi tujut antibiootit, jos ei vieläkään potki?
Kiona, meillä oli kanssa lähistöllä rautatieasema ja teksti herätti minussakin kummastusta lapsukaisena. Siksi kai se on jäänyt päähän.
AnneVee, kyllä tämä tästä. On taas vähän parempi kunto, mutta todennäköisesti tästä näkee sen, että minulla ei ole minkään valtakunnan peruskuntoa. Se vähäkin romahtaa, kun sairastun. Tarttis varmaan tehdä jotain itselleen, jos meinaa elellä pidempään.
Lähetä kommentti