maanantai 13. kesäkuuta 2011

Kuuma kostea ja hikinen - toimisto

Ilmastointi ei pysy vaihtuvan säätilan mukana. Toimisto on kuuma, kostea ja hikinen. Jalkoja pakottaa, päätä pakottaa ja pomo yrmeltää. Ihan on maanantai-olo, joo. En jaksa edes itkeä varhaista kuolemaani, sekin tuntuu enemmän helpotukselta tänään. Johan täältä tällä vauhdilla pian joutaa lepäämään krematorion lauteille.

Mitäs en malttanut laskea eilen illalla neuletta käsistäni. Unta tuli aika vähän. Viisi on liian pieni numero, etenkin kun koko viikonloppu oli täynnä niitä vitosia (unitunteja). Nukkumatti on yksi perkele.

Seuraan säätilan liikkeitä kohti loppuviikkoa. Minun pitäisi ulkoilmakonsertoida perjantaina, kuunnella jotain Ponjovia. En kyllä ihan ensimmäisissä unelmissani koskaan ole kohdalleni sellaista suunnitellut, mutta kun lippu tungetaan puoliväkisten kätösiin ja luvataan vielä harvinaista seuraa Pohjoisemmasta Suomesta, niin pakkohan se on. (Mitä minä sanoin teille, oon ihan hunningolla ja rappioitunut. Mutta se on oikeastaan ystävieni vika.)

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtavaa!!! Enää neljä yötä. Kiitos etukäteen rokkiseurasta.
T: Satuilija

Anonyymi kirjoitti...

Nukkumatti karsastaa koko yön paistavaa aurinkoa ja tätiä, joka haluaisi katsoa sitä aurinkoa taukoamatta.

Terkkui Jovin Bonille!

-kummitus- kirjoitti...

Satulija, pidähän vielä pöksyt jalassasi siellä. :-D

Oma tila, pitää varmaan tehdä joku diili Nukkumatin kanssa, että saa vuoden ympäri jatkuvat toimitukset. Kerron Bonille terkkuja.

Puhuri kirjoitti...

Mulla menee niin päin, että viikolla ei saa nukuttua, mutta viikonloppuna sentään ollaan Matin kanssa kavereita ja velat kuitataan korkojen kanssa.

BonJovi, taas yksi pikkuveljen suosikki, tai ainakin joskus oli. Mut on se namu, se Jon :)

Hitsi, olen aktivoitunut blogien suhteen, ehkä vielä päivitän omaanikin.

-kummitus- kirjoitti...

Hmm, Jon-setä on niin namu, että tulee samanlainen ilmiö kuin piparkakkutaikinaa syödessä. Ensimmäinen puraisu on ihana, mutta sitten alkaa öklöttämään. Tai noh, jos se tarjoomaan tulis, niin tuskin sanoisin ei.

Ponjovi on minunkin pikkuveljeni ikäisten suosikkeja. Itse en koskaan ole suuremmin siitä innostunut, mutta ei se tuskaakaan herätä. Tai korkeintaan kovin vähän, vähemmän kuin Scorpions tai muut ujeltajat.

Päivitä vaan, hyvää se tekee!