perjantai 24. kesäkuuta 2011

Puolikuntoisen kaupunkijuhannus

Torstain kaltaisia työpäiviä en kovin monta elämääni tarvitse. Jos ei olisi ollut pikkupakko mennä töihin, koska muutamat oleelliset henkilöt jäävät kesälomailemaan, en olisi korvaani lotkauttanut työseireenien kutsuhuudoille. Lohdutuspalkinnoksi olin tilannut yhteen kokoukseen mansikoita ja jäätelöä, senkin olin kerennyt jo sairastaessani unohtaaa. Olin unohtanut myös kovin monia muita asioita, mutta ne eivät ole kiinnostavia muuten kuin että aiheuttivat sydämentykytystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Niinpä kotiin raahautui reporankanen. Ajattelin, etten käy edes kaupassa ennen kuin tänäaamuna. Mutta sitten tuli kaksi odotettua viestiä asiamiespostista naapurilähiöstä, siellä odottelivat sekä kengät että kirjat noutajaansa. Voi sitä yksinkertaisen ihmisen riemua! Keräsin itseni kasaan, niistin nenäni miljoonannen kerran ja ryntäsin puuskaiseen tuuleen. Tai niin noh, köröttelin bussilla, koska en hengästymättä kestä edes portaita kävellä.

Kävelemisestä tuli mieleen Josef Seibel. On se sitten kumma, miten olen totaalisen rakastunut! Mikään kenkämalli ikinä ei ole tuntunut niin täydelliseltä jalassani kuin talvikenkäni. Ensitestaamisen jälkeen luulen, että uusin loma/vapaa-aikakenkäni tulee muodostumaan aivan yhtä rakkaaksi. Tiedättehän te tunteen, kun kenkä istuu niin hyvin, että sen voi unohtaa olevan jalassa. Täydellinen (mutta kallis, mitäs olen niin suurijalkainen tyyppi)!

Loppujuhannuksena luvassa eriasteisia vierailuja ja evästämisiä. Kun nyt vain ymmärrän ottaa rauhallisesti, en todellakaan kaipaa mitään jatkotauteja flunssaani. Vähän huonolta kyllä tuntuu, päätä jumittaa, tarkoittaa sitä, että siellä voi olla joku räkäkeräytymä. Onneksi minulla on joka tapauksessa tiistaille aika omalääkärilleni, voin tarvittaessa vonkua häneltä myös onteloiden tyhjennyksen, jos tämä siihen on menossa.

Kirjapaketissakin muuten tuli jotain lomakivaa. Kiva kompakti kirjanen ja erinomainen kartta! Hipheihuraa! Samalla tilasin Pääkaupunkiseudun retkeilyoppaan sekä Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarina-romaanin. Minä tuohon Audreyhen niin ihastuin Aikamatkustajan vaimoa lukiessani.

2 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Koetahan parannella. Samalla toivottelen rentouttavat Juhsnnukset! Varasin juuri kaksi paikkaa kokkoristeilylle. Pidä peukkuja, että seura ja ruoka ovat elossa... Muistelen vaan kauhulla erästä yhdessä kokemaamme jokiristelyä Tsekeissä.

-kummitus- kirjoitti...

:-DDD Olen kovin vakuuttunut, että kokkoristeilynne voittaa yhden Vltava-risteilyn kaikessa muussa paitsi kamaluudessa. Pitäkää paatti pinnalla! Mittumaaria!