Ei taas kummitus-raasu ollut eilen köyhä eikä kipeä. Herranen aika, että tuo ulkona remuaminen on nykyään kallista! Tai kai se on aina ollut, mutta lienenkö sitten laskenut sen eri tavalla budjettiini, kun siihen nuorna tyttönä oli varaa useammin. Mutta kun kivaa oli, niin uskallan ehkä alkuviikosta alkaa laskea aiheuttamaani vahinkoa.
Amorphis oli kuitenkin komeata kuunneltavaa, vaikkei vakituisella soittolistallani pyörikään (makuni nyt vain on vähän raskaampi). Ensimmäisen kerran olin muuten keikalla, jossa en tarvinnut korvatulppia. Äänentaso oli miksattu äärettömän hienosti. Nosturi oli täyteen tupattu ja seurakin kohdallaan. Keikan jälkeen ajelimme herroiksi taksilla karaokebaariin, missä muut lauloivat, minä raakuin taustalla, koska en todellakaan ole vielä laulukunnossa. Mut raakuin silti ja sen kuulee nyt äänestä. Pahkeinen.
Karaokesession jälkeen poikkesimme vielä Prkleessä ja On the Rocksissa. Monipuolista baarielämää. Sieltä keikkaseurani lähti roskaruokapisteen kautta kotiin ja minä taas kävelin kiltisti Hakaniemen taksitolpalle ja söin vasta kotona. Kumma, miten en ole enää kiinnostunut roskamätökkäistä, jos vain kotona on omatekemää evästä tarjolla. Minun ruokani maistuvat minulle paremmin, hyvä niin, tulee edes joku asia edukkaammaksi.
Tänään omahoitaja tulee taas luokseni. Miten minä alan ymmärtää sanontaa "Best of both worlds"...
Offtopic: arvatkaas, montako tupakkia poltin eilen. Kaksi! Ja tupakoimaan innostavia juomia tuli nautittua kuitenkin enemmän kuin kaksi. Tuleekohan minusta vielä ihan itsestään ja ilman tuskia tupakoimaton? (Tämän kun sanon, niin eiköhän taas tänään mokoma myrkky maistu.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti