sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Aika hyvä asia - getting better all the time

Muistan syksyllä vuonna 2007, kun avioliitto-nimisestä helvetistä päässeenä paistoin rasvassa ihan oikeita lihapiirakoita ja tanssin ympäri pientä kaunista kotiani, olin uskomattoman onnellinen. Tiedän, että tulen vielä tekemään molempia, olemaan onnellinen ja paistamaan lihapiirakoita. Nytkin tavallaan olen onnellinen. Toisella tavalla, surullisemmalla. Taas vähän vahvemmin. Minä varmaan vielä kuolen tähän tuntemiseen.


Ja sitten kuuntelin musiikkia:

That my eyes wake up every day with the light of your look, I ask of God
That my mother will not die and that my dad remembers me, I ask of God
That you stay by my side and that you never leave from my life, I ask of God
That my soul never rests when it is about loving you my everything, I ask of God
For all the days that remain and the nights that haven't arrived, I ask of God
For the sons of my sons and the sons of your sons, I ask of God
That my country doesn't spill so much blood and my people will rise, I ask of God
That my soul never rests when it is about loving you my everything, I ask of God

One more second of life to give you and to stay forever by your side
One more second of life to give you and my entire heart to give you
One more second of life, I ask of God

And that if I die will be of love and that if I fall in love will be with you
And that your voice will be this beautiful always, I ask of God
And that if I die will be of love and that if I fall in love well be with you
And that your voice will be this beautiful always, I ask of God, I ask of God

Tämän lähemmäs espanjan käännöstä en pääse, koska en itse puhu espanjaa. Aloitin kyllä, mutta en kerinnyt lopettaa opiskelua, (vai jatkaako?), siksi netistä napattu käännös.

On se kyllä aika nätti poikakin. Musiikkiin minä kyllä rakastuin.

(Vielä yksi asia, kun tuli mieleen. Kyllä minä OH:aa ihan oikeasti rakastin, olen nimittäin laihtunut kolme kiloa. Ja minä en laihdu, koska en laihduta. Outoa. Tai noh, oudompaa olisi, jos en sellaista ihmemiestä kaipaisi. Niin ja toinen juttu; minähän olen henkinen orpo, en voi pyytää jumalilta minkään valtakunnan suojelusta vanhemmilleni, koska vaikka he elävät, he ovat minulle kuolleet. Surullista. Pitkä juttu, kerron joskus, jos ette vielä tiedä. Mutta veljiä minulla riittää ja rakkaita ystäviä. ♥)

2 kommenttia:

Maketsu kirjoitti...

Kuolla tuntemiseen. Ihana. Joskus tuntuu sille.

-kummitus- kirjoitti...

Ei pitäisi tunteilla. ;-D