Kun aikaa on vaikka lampaat söisi, niin käytän sitä kummallisiin asioihin. Tänään tuijotin jääkaappiani ja kuivatavarakaappiani sillä silmällä, etten tahtonut kauppaan lähteä. Niinpä ruokalistalle pääsivät soijarouhepihvit. Ohjeen tietenkin väänsin omaan malliin sen jälkeen, kun olin lukenut tsiljoona netissä tarjolla olevaa ohjetta.
Kummituksen soijarouhe-perunapihvit
5 dl vettä, shiitake-liemikuutio
3 dl tummaa soijarouhetta
1 punasipuli, ripaus suolaa, roiskaus öljyä
1,5 dl korppujauhoja
2 dl turkkilaista jugurttia
loraus vettä
tuoretta timjamia, mustapippuria, chiliä, korianterin siemeniä ja jeeraa (minähän käytän aika reilusti mausteita, tein näistä tulisia tyyppejä, mutta kukin päättäköön mausteistaan itse, mikä vain käy, tuoreet yrtit etenkin!)
2 rkl worchester-kastiketta (en mitannut, vaan lorautin)
2 rkl tomaattipyrettä (samoin, iso spruuttaus)
isokokoinen raastettu raaka peruna
2 kananmunaa
Kiehauta vesi, lisää liemikuutio, keitä soijarouhetta 5 minuuttia (tai mitä ohje sitten sanokaan). Jätä se valumaan, puristele kuivaksi. Silppua sipuli mahdollisimman hienoksi, kuullottele pannulla öljytilkassa, ripsaise suolaa alussa pintaan, lisää sipulin luontaista aromia.
Kaada kulhoon korppujauhot, jugurtti ja vesitilkka. Sekoita mukaan mausteet, tomaattipyre, worchester, valkosipuliraaste sekä kuivaksi väännetty perunaraaste. Lisää kuullotettu sipuli, soijarouhe sekä kananmuna. Sekoita hyvin. Lämmitä uuni 200 asteeseen, muotoile leivinpaperin päälle pihvejä tahtomasi paksuisina. Minä tein 9 isoa. Paista 20 minuuttia. Ovat kuumina kovin pehmeitä, joten anna niiden jäähtyä ennen siirtelyä tai sitten käytä kunnon lastaa.
Seuraavalla kerralla kokeilen lisätä seesamin- tai pinjansiemeniä rouheena tai juustoraastetta. Jotain se jäi kaipaamaan, vaikka julmetun herkullisia ovatkin. Voiko ruuasta sanoa, että julmetun hyvää? Miksipä ei?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olisi varmasti hyvää jos osaisin tehdä. Se on harmi etten ole kovin hyvä noissa keittiöhommissa koska pidän hyvästä ruoasta, usein syön maun takia vaikkei olisi niin nälkäkään.
Harmi, Peppone, jos siltä tuntuu, etteivät keittiöhommat luonnistu. Mie kyllä luulen, että jos osaa ohjeita lukea, niin oppii vähitellen. Ei kannata aloittaa monimutkaisissta resepteistä, vaan tällaisista helpoista.
Tähänkään kun ei tarvitse edes käsiään upottaa, senkun lusikalla hämmentelee taikinaa. Veistä tarvitsee pilkkomiseen ja raastinta raastamiseen.
Lähetä kommentti