On se vaan luojan lykky, että olen saanut lukutaitoni jossain määrin takaisin. En enää edes luettele tänne kaikkia lukemiani kirjoja, koska luen kolmen kirjan viikkovauhdilla. Hämmästyttävää! Olin niin pitkään lukukyvytön, en pystynyt keskittymään, että selkeästi jotain positiivista on työttömyys mukanaan tuonut. Nytkin minulla on kesken kolme kirjaa, yksi kertaalleen luettu, yksi oma uusi ja yksi kirjaston teos. Hyvin menee!
Seuraavaksi lähden arkikierrokselle; monster, mol, valtiolle, oikotie. En minä tietenkään mitään töitä tule saamaan, mutta onneksi nykyinen hakemusten lähettely ei myöskään tule maksamaan, kuten muinaisina päivinä, kun piti olla postimerkit ja kirjekuoret. Kehitys kehittyy, jokohan lienen totaalisesti tipahtanut kelkasta?
Eilen muuten mietin kuolemaa. Yyh. Vähän pelotti, että se sattuu. En kyllä vielä tahtoisi, jotenkin tämä kuitenkin on niin mielenkiintoista. Tai jos kuolisin, niin mielellään sitten nopeasti, ettei vaan kitumaan tarvitsisi jäädä. Mutta näillä näkyminen en ole vielä kuoppajuhlaa vailla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Mikähän siinä onkaan, nykyään on hirvittävän vaikea lukea kirjoja? Nimimerkillä; ex-lukutoukka.
Täytyy tunnustaa ettei keskittymiskykyni riitä lukemiseen, en tiedä mikä siinä oikein on. Ehkäpä sain tarpeekseni ollessani valtion hoteissa, silloin tuli luettua ja paljon. Kuolemisessa kiehtoo se, että olisiko mitään mahdollisuutta jäädä haahuilemaan tänne, ihan vaan piruuttaan - sitten ei olisi kiire minnekään.
Ai sinäkin, Maketsu? Minulla lukukyvyn vei avioliitto, en vaan uskaltanut asettua siksi aikaa, että olisin voinut upota kirjaan. Sitten työ jatkoi samaa stressitilaa. Nyt voimat ovat pikkuhiljaa tulossa takaisin.
Peppone, aika aikaansa kutakin. Hmm, kummittelu saattaisi sopia minulle. Nytkin välillä jo tuntee itsensä melkoiseksi haahuilijaksi. Hoveroin taustoilla...
Mulla oli aikoinaan kaksi vaihtoehtoa: käsityöt tai lukeminen. Valitsin käsityöt.
Muista soittaamulle!!!!
Eipä hätäillä siellä. ;-D
Lähetä kommentti