tiistai 18. joulukuuta 2012

Kun kutittaa paikasta, jota ei osaa raapia

Naapurin Kauko oli listannut ärsyyntymisen aiheita. Ajattelin sitten minäkin jonkun listan laatia. Saa nähdä, tuleeko niitä enemmän kuin kahdeksan, vai tuleeko edes kahdeksaa.

- pimeys. En minä niin talvesta (lumi ja pakkanen) raivareita saa, mutta kahden pimeän väli on liian lyhyt. Ei kerkeä nähdä mitään ja sekin aika on hämärää. Töissä ollessa sitä ei huomannut, nyt on kerennyt kiinnittämään siihenkin huomiota.
- fyysinen rapistuminen. Että minua vituttaa, kun ei ymmärrä mitään tehdä itselleen, kunto laskettelee alaspäin huimaa vauhtia. Etenkin minua oksettaa kaksoisleuka, tiedän, ettei se naamastani enää ikinä häviä, ellei ole varaa kirurgin veitsen maagilliseen kosketukseen. Rypyt ovat ihan ookoo ja vatsamaggarat, mutta naamapallerot ja -roikot eivät.
- allergia. Jos en pelkäisi allergian muuttumista astmaksi, mikään ei pidättelisi minua ottamasta kahta kissaa. Mutta en uskalla riskeerata. Paskan möivät. Siivoamaankin on pitänyt jo ryhtyä useammin, kun pöly saa nenän valumaan. Koivuista ja pujosta puhumattakaan.
- työttömyys. En IKINÄ saa töitä. Olen ihan luuseripaska. Tämä ärsyttää ja inhottaa aivan kaikkein eniten. Käytän asian pohtimiseen aivan liikaa aikaa.
- politiikka. Kun olisi joku fiksumpi tapa hoitaa tämän maailman asiat, niin sen voisi ottaa heti käyttöön. Minua oksettaa ihmisen piittaamattomuus, oman edun tavoittelu ja ahneus. Puhumattakaan siitä, että me paskiaiset tuhoamme tämän pallon. Mitenkäs sitten suu pannaan? Onneksi minä olen silloin jo kuollut!
- taloyhtiön pesutuvan pesukoneen rikkinäisyys. En minä mitään joululiinoja tahdo pestä, vaan alusvaatteita. Ja farkkuja.
- kuivat jalkapohjat. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin jatkuvasti joutua rasvaamaan jalkapohjiaan, koska ne muuten halkeilevat ja tekevät kipeitä pykimähaavoja. Saatana! Naamanrasvaamisenkin ymmärtäisin paremmin. Tai kropan hölväämisen.
- oma puusilmäisyys ja mielen pienuus. Miksi en osaa ajatella kuin itseäni? Naurettava pelle! Minulla kuitenkin asiat ovat helvetin hyvin suurimpaan osaan maailman väestöstä verrattuna. Vaan kun saavutetuista eduista on niin vaikea luopua.
- liian hyvä ruoka. Miksi pitää olla g(o)urmandi? Olisi niin paljon helpompaa, jos ajattelisi, että ruoka on vaan välttämätön paha. Nyt kun pitää ruuasta liikaa, sitä syö liikaa, sitä ajattelee liikaa ja sitä tekee liikaa. Alkuvuoden projekti saa olla pakastimen tyhjennys.
Klaas Uulssonilta hankittu, noin 40 eeroa. Musta, jossa hopeisia hileitä.
Päivän positiivinen asia on joulukuusen pystytys. Koristeet musta muovikuusi saa vasta viikonloppuna, ellen sitten riehaannu jo aikaisemmin. Ja on kai se positiivista sekin, että imuroin. Jos viitsisin, ottaisin vielä kostealla riepusella pintoja, vaan en taida viitsiä. Kuten sanoin, mitä enemmän aikaa, sitä vähemmän saan aikaan. Menenkin lukemaan Miekkamyrsky 2:n loppuun. Saamari, kun sekin vituttaa, että George R. R. tappaa hahmojaan melkoisen taajaan kirjoissaan, mutta pakko kai hänen on, että joskus edes saisi saagansa loppuun.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Komppaan sua! Minulla kaikki samat ärsytyksen aiheet, paitsi allergia (mistä osaan sentään olla iloinen ja kahdesta katistani!)
Tapasin äsken erästä ex-työkaveriani, joka hänkin on ollut työttömänä viime kesästä lähtien. Hän ikäänkuin varovasti kysyi, että tuleeko sulle Kissa koskaan kotona sellaisia hetkiä, että et viitsisi tehdä mitään, et dyykata jotain tanan komeroita? Arvatkaa vaan tuleeko, olen nyt saamattomampi kuin koskaan töissä ollessani. Aina voi asiat siirtää huomiseen. Sikäli kin olisi hyvä saada se duunipaikka vaikka alkaen vuoden alusta. Tulisi hitonmoinen kiire kaiken tekemättömän kanssa. Mutta silloin jutut ne tulisivat tehtyä. Kyse on kai tarpeettomuuden tunteesta, ainakin minulla.

Kissa

Unknown kirjoitti...

Ihmisillä on asiat liian hyvin. Oikeesti. Ihminen on myös tän planeetan syöpä. Joutais kuolla sukupuuttoo.

Onhan elontiellä vastuksia. Oon ittekki jo meinannu sortua sillä tiellä, mutta kyllä sitä paskakasaanki joskus tähtihilettä sattuu osumaa.

Ihminen, ihmisrotu tuntuu olevan pohjattoman ahne, se vielä siihen ahneutee kompastuu je menee pää eellä kaikkeen luontoo kippaamaansa paskaan. Ja toivottavasti syvälle! :D

Ota rennosti, oot liian ankara ittelles. Koita nauttia vaikka seuraavasta tunnista. :)

Anonyymi kirjoitti...

Politiikka ja pimeys ensimmäisenä, talvessa vituttaa myös lumi ja annenkaikkea se saatanan pakkanen. Politiikot nyt ovat taasen tasan järjestään kusipäitä joilla ei oikeasti ole mitään virkaa tässä konkurssipesässä nimeltä Suomi.

Sipatinttu kirjoitti...

Hei! Onko sen työn oltava Suomessa? Vasta löysin Blogisi, mutta ehkä voisit löytää paikan muualta?

Tiina kirjoitti...

Mulla on sama juttu jalkapohjien kanssa. Sietämätöntä. Varsinkin kesäisin, kun on paljon paljain jaloin, täytyy olla koko ajan rasvapurkki kädessä, ettei kantapää halkea. Auts.

Nti Nokkela kirjoitti...

Hei gaiffari, mulla on sulle haaste :)

http://ambranen.blogspot.fi/2012/12/sillisalaatti.html

-kummitus- kirjoitti...

Kissa, minä kun olen jo kotonakin suurimmat nurkat nuohoamaan, niin jäljellä on vain vastenmielisimpiä tehtäviä. Mutta kyllä, työttömyyys passivoi.

Timo, eläpä muuta viserrä! Pakkohan tässä on yrittää, etenkin kun on köyhä ja yksineläjä. ;-D

Peppone, Suomi ei olisi konkurssissa, jos köyhät ruokittaisiin ja sairaat hoidettaisiin.

Sirkku, tervetuloa vain! Kyllä minä aion Suomessa pysyä, tämän ikäinen ei enää lähde hötkyämään pitkin isoja kyliä.

Tiina, mie en edes kuvittele avojaloin juoksentelevani. Huhhuh.

Ambrasein, kiitos!

Unknown kirjoitti...

Tuli noista teijjän halkeilevista kantapäistä mielee: Mä raspaan kantapäät aina kun käyn suihkussa tai muuten pesulla. Ovat pehmeet ku vastasyntyneen pakarat eikä tartte rasvailla.

-kummitus- kirjoitti...

Juu. Raspaanhan minä. Minulla on jopa sellainen koneellinen rapsuttelija, mutta kun ei auta, niin ei auta. Sukuvika, äiteellä on samanlaiset kantapäät. Meillä ei paljon nylonsukkahousut juhli. Eivät aina kestä puuvillasukatkaan.