Raskasta nautintoa - ainakin maksun aikaan

Kyllä huomaa, että on tullut vanhaksi. Vielä kymmenen vuotta sitten minulla ei ollut mitään vaikeuksia bailata baareissa koko yötä ja sitten kirmata suihkun kautta töihin, selviytyä töistä, olla tuottava ja olla tekemättä virheitä. Toisin on nykyään. Kun keskiviikkoiltana kävin katsomassa Casinolla Forkin Spin the Wheel shown, ei auttanut, vaikka sitä ennen kävimme syömässä, joimme sivistyneesti keikan aikana kaksi lasillista viiniä ja olin kotona jo ennen yhtätoista, olin torstain nuupallani. Selviydyin toki töistä, mutta vauhtia piti pitää, vähänkin jos jarrutti, niin jo tuli pöydänalus tai kellariarkisto mieleen. Siis niin kuin nukkumamieleen. Kallis on nykyään valvomisen hinta.

Forkin keikkaa olen tässä mietiskellyt, että mitä minä siitä tykkäsin. Aika hidastahtinen, mutta todennäköisesti rytmi oli tehty sopimaan dinnerin tarjoilutahtiin. Me kun emme syöneet, niin kävi vähän aika pitkäksi. Musiikki on aika yllätyksetöntä, tuttuja biisejä, joita kaikki voivat laulella mukana, mutta hyvin laulettuja toki. Harmitonta, vähän hajutonta ja mautonta, sopii hyvin ulkomaan ihmeiden viihdytykseen. Minä luulen, että minulle riitti yksi kerta. Feikki-Elvis oli parempi - vai olinko silloin enemmän humalassa? Ainakin sain ruokaa.

Tämän viikonlopun ohjelmaan kuuluu taimien erottelu toisistaan ja siirtoprojektit isompiin astioihin. Vanhassa mullassa parvekkeella kylmässä pönöttänyt ruohosipuli on yllättäen alkanut kasvamaan. Taidan lisätä multaa päälle ja antaa olla. Vettä se sai jo eilen.

Tähänkin blogiin olen jo raapustanut 900 postausta. Mistä tätä pashaa oikein riittää? Alitajunta on jännittävä paikka, jonne en tahtoisi joutua pimeällä. Siitä muistutuksena taas viime yönä näytti vinkeätä unta, asustelin kommuunissa - siis minä, vuoden seurallinen erakko! Ennen unta valvoin hampin kanssa tunnin, ihme kyllä sain unta, kun särkylääke ryhtyi toimimaan, olen myös huomannut, että menosuunnan vaihtaminen auttaa, siirrän tyynyt jalkopäähän, siellä on varmaan viileämpää.