Touho-täti

Aamun viimeisessä unessa hoidin pieniä gremlinin oloisia eläimiä. Syötin niille kissannappuloita ja katsoin, etteivät ne tapelleet keskenään, kun olevinaan olennot olivat kovin perhekeskeisiä ja yksi niistä oli muuta perhekuntaa kuin muut. Illalla ne oppivat puhumaan ja ryhtyivät kyselemään kaikenlaista, alkoivat kehittymään huimaa vauhtia sosiaalisesti. Onneksi uni loppui, ennen kuin ne alkoivat tappamaan ihmisiä. Eli kiitos vain kysymästä, sain nukuttua.

Perjantain naapurilähiövierailun jälkeen (ruokaohjeita toisaalla) olen levännyt. Sain siivottua, tiskattua ja vaihdettua lakanat. Myös kauppalista on kirjoitettu, vielä tänään on Pirsmassa asiakasomistajapäivä, minulla onkin sopivasti loppu pesuaineista lähtien kaikki. Ratkaisin äitini syntymäpäivä- ja äitienpäiväongelman tilaamalla hänelle lehden. Siitä hän ainakin nauttii koko vuoden. Toivottavasti emme kaikki jälkikasvu ole keksineet samaa ideaa...

Rikoin keittiönpöydän pinnan, kun paukuttelin ruukunmurusia kappaleiksi. En sitten yhtään ajatellut, että kolohan siihen tulee, kun vasaralla paukuttaa ruukunmuruja pienemmäksi ja välissä on vain ohut sanomalehti. Pitää siis hankkia mahdollisimman tummaa puuvahaa, restauraatiohetki on luvassa. Kyllä vähän syletti oma tyhmyys, mutta ei vaan kertakaikkiaan yhtään tullut mieleen, mitä pöydänpinnalle tapahtuu. Minulla ei olein olisi varaa moisiin onnettomuuksiin.