Tasaista

Työelämä on tasoittumassa. Minusta on edelleen kiva mennä töihin ja siellä on kivaa. Päiväkotipaikka parhaasta päästä, on kavereita, askarrellaan päivät pitkät ja säännöllisesti ruokitaankin. Paitsi että olen siirtynyt osittaiseen omien eväiden syöntiin, se vaan on niin yksinäistä touhua, että en oikein nauti siitä. Mieluummin söisin kollegoiden kanssa alakerrassa ja seurustelisin samalla muissa kuin työasioissa. Se on mun luonto.

Varasin kampaajapojalleni ajan hiusten tasoittamista varten. Näköjään sellainen 2,5 kk väli on sopiva, kun pitää hiuksensa pitkinä, mutta niissä kuitenkin on joku malli. Kävisin minä useamminkin, jos kukkarossa olisi enemmän täytettä. Samoin kävisin jalkahoitajalla, kovettumat sen kun pahenevat, vaikka rasvaan, hion ja liotan, eivät kotikonstit kavioihin auta. Vai sorkatko lienevät?

Naaman tasoittaminen vaikeutuu vuosi vuodelta. Naureskelin kun taas tein meikkipussissani inventaariota. Meikin määrä on vakio, meikkivoide, ripsiväri, kulmageeli, huulikynä ja huulipuna, mutta alle hölvään vaikka minkälaista primeriä ja sitovaa huttua. Ja silti painovoima voittaa tämän kisan. Mutta ainakaan en liiku kylillä tulipunaisena vaan söpön vaaleanpunaisena. Pretty in pink.

Hammas tasoitetaan parin viikon päästä, se saa lopullisen paikkansa. Nyt siinä vielä on väliaikainen, jonka jo viime yönä purin ruttuun. Ihmisellä on vahvat voimat leukaluissaan, sen takiahan hampaasta lähti palanen alun perinkin. Mutta eilen ei enää sattunut! Puudutus oli tosin niin laaja, että jopa nenänpääni ja korvanlehti olivat puutuneet. Särkylääkepurkillekaan ei ollut asiaa ennen kuin iltapäivällä. Nyt vielä vähän jomottelee, kun luuhun saakka kuitenkin on porailtu, mutta se menee ohi muutamassa päivässä. Onnea!

Tie on tasoittunut jo kauan aikaa sitten. On tämä elämä ihanaa, rauhallista ja tasaista, ennalta arvattavaa, mutta rakasta. Entinen minä sanoisi, että tylsää ja tapahtumaköyhää, mutta hän ei tiennytkään mihin pyöritykseen vielä joutuu. Draama ei sovi minulle, korkeintaan tragikomediana.