tiistai 18. kesäkuuta 2013

Downsifting my ass

Kun yritän hiljentää vauhtia, tuloksena on sellainen hullunmylly, että olen päättänyt, etten yritä mitään. En ainakaan mitään niin naurettavaa kuin tahdin hiljentämistä. Sitä paitsi, olen alkanut epäillä, ettei se edes sovi minulle. Töissäkin tykkään enemmän kiireestä kuin tasaisesta vauhdista, vaaralliset tilanteet ja pulssin nousu saavat mnusta parhaan irti. Sitä paitsi kun oikein riehuu töissä ja vapaa-ajalla, niin untakin riittää.  Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä vetelin 8 tuntia, enkä herännyt kuin kerran. Viime yönäkin tuli seitsemän tuntia, alan hipoa henkilökohtaisia ennätyksiäni.

Tänään koitan keretä töiden jälkeen Liiteri-kauppaan, pitää käydä poimimassa juhannusaattoa varten sopivat tarjoukset pois. Ärsyttää vain julkisten liikennevälineiden kesäaikataulut, bussit ovat täynnä ja myöhästelevät. Toivottavasti tilanne helpottuu ensi kuussa, jääkää vain lomille, että minä saan riehua töissä rauhassa. Mutta siihen saakka pitää vain varautua hidasteluun. Kärsivällisyyttä, pitää opetella meditoimaan bussissa.

Töissä olen opetellut yhden henkilöstöhallinnon järjestelmän käyttöä. Mielenkiintoista, mutta logiikka on pyllystä. Olen aina väärässä paikassa ja joudun lukemaan ohjeita. Eivätkä ne kollegoiksi kutsutut häiriötekijät mitenkään auta keskittymiskykyäni. Liian helppoahan se muuten olisi ollutkin yhden päivän perehdytyksen jälkeen (perehdyttäjä läksi sitten lomalle ja toivotti onnea). Mutta sen vaan sanon, että sen kun opin, voin kehua oppivani mitä vaan. Tyyneysrukous olisi kuitenkin syytä sisäistää, etten lennätä konettaan ulos ikkunasta.

Juhannuksena saattaa olla pari lepopäivääkin luvassa, jos grillailemme jo perjantaina naapurilähiössä. Toivottavasti. Seuraavana viikonloppuna on nimittäin kesäloma. Ne kaksi päivää, jotka sain viime lomakaudelta. Lomani vietän raskaan musiikin ja kevyiden ystävien seurassa. Sen jälkeen väsyttää, siksipä minulla on maanantaikin vapaapäivä. Olen ahne paskiainen, ahne elämälle, siksipä en jouda lepäämään, kun on vain tämä yksi annettu ja päivät vähenevät kaiken aikaa. Downsiftaan sitten haudassa tai kroonikko-osastolla, mutta kunniakseni sanottakoon, että kokemuksiahan minä haalin, en tavaraa tai rahaa.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hektistä on elämä ja hyvä niin, sillä ei sitä kestäisi duunissa jossa joutuisi tuijottamaan kellon viisareiden hidasta etenemistä.
Toisaalta se on kurjaa kun kesä menee huomaamatta ja syksyn sateet tulevat, joskin tuskaa kompensoi se, että jääkaapissa on ruokaa ja voi ostaa jotain itsellekin.

Jaksamista ja hyvät Jussit!

Nollavaimo kirjoitti...

Aamulla jäi bussi tulematta ja kun kesäajan vuoroväli on 15 minuuttia, niin vituttihan se. Onneksi ei sentään satanut, mutta laitoin tulikivenkatkuista palautetta HSL:lle. Perkele!

-kummitus- kirjoitti...

Peppone, onneksi minua eivät sateet ja syksyn saapuminen harmita. Vuodenkierto kuuluu elämään, olenhan minä syksyllä syntynyt, tiedän, että talvi tulee - ja sen jälkeen taas kevät. Niin pitkään kuin elän, nautin vuodenaikojen vaihtelusta.

Jaksamista itsellenne ja mittumaaria.

Nollis, tuo on niin sinua. :-D Pakko kai niiden on jossain säästää, että bussikuskitkin pääsevät kesälomalle.

Nollavaimo kirjoitti...

Säästäköön vaan, mutta ei MUN bussilinjalla !! Juudaksen munat !

Anonyymi kirjoitti...

Hihihi... Älä pidä kaikkia munia samassa korissa. Eiku. Naurattaa vaan tuo uhosi.

-kummitus-