Levon hetki jo lyö

Onpa ollut ihanaa ottaa rauhallisesti muutama päivä! Perjantainen grillailuhetki naapurilähiössä loppui sopivasti ennen puoliyötä, kapusin heti sänkyyn ja nukahdin viattoman uneen. Aamulla taas heräilin useampaan otteeseen, mutta onneksi sain unen päästä uudelleen kiinni, kun en pompannut vieterimummona sängystä samantien, kun silmäni avasin.

Eilinen oli hieno pyykkipäivä. Sain huseerata talon pyykkituvassa aivan itsekseni, muutenkin pihapiiri on suorastaan pelottavan hiljainen. Iltasella suorastaan pelotti, kun pihaan tuli rälläämään joku porukka rikkinäisellä autollaan, pakoputki pörisi vaihtoa vailla ja ratissa oli joku raskaamman kaasujalan omaava nuorison edustaja. Onneksi eivät jääneet asumaan. Niinpä jatkoin kulttuurielokuva Barb Wiren katsomista, vähänkö minua nauratti. "Don´t ever call me babe!"

Tänään ajattelin kaivella polkupyöräni kellarista. Aurinkoa on luvassa, mene tiedä, koska on seuraavan kerran mahdollisuus pyöräilyyn keskellä päivää. Pottakin on kaiveltava päähän, mattamusta komea pyöräilykypäräni. Sitten mietin vielä kerran, ovatko ne Brandosin alennusmyynnissä bongaamani avokkaat sopivat töihin, ennen kuin tilaan ne. Työkengässä on nimittäin repeämä, ei näytä kovin professionaalilta. Pelottaa vaan, mitä muuta sieltä tarttuu mukaan. Minä ja kenkäkaupat olemme hivenen huono yhdistelmä, jos vaan kokoa 42 löytyy - ja nykyään kun niitä löytyy kaikissa malleissa ja sateenkaaren väreissä...

***
Meinasin unohtaa, taas luin hienon kirjan! Aavekauppiaan tytär on Liz Williamsin esikoisteos, ja jos oikeasti lisää tulee, niin minä ainakin tahdon lukea. Ihana yhdistelmä fantasiaa, scifiä, rakkausromaania ja kunnon dekkaria! Olin ihan myyty, etenkin kun huumoriakaan ei Liz ollut unohtanut. Tsekkasin googlesta, kyllähän minulla tulee lukemista riittämään, mutta käännettyjä teoksia ei näköjään vielä löydy.