Mitään ei tapahdu, paitsi tietysti elämä. Mutta ei mitään sellaista, josta kannattaisi mölyä pitää. Toipilaana olen ollut, kylillä en ole käynyt, vieraita en ole vastaanottanut enkä ole käynyt missään. Paitsi kaupassa ja töissä. Niin ja ärkioskilta Ottoveljelle paketin, jonka lähetin jo eteenpäin kaasu- ja öljykentille, jossa hän tällä hetkellä työskentelee. Meinasin kirjoittaa, että oleskelee, mutta minun mielestäni sellaiset 12 h työpäivät eivät varsinaisesti ole oleskelua.
Itse olen sotkeentunut entistä pahemmin firman muuttoprojektiin. Yhdessä palaverissa tänään tosin sain mutkan kautta kehuja. Kuulemma yrityksemme aulatilassa pitäisi olla lasilaatikko, jossa olisi joors truuli. Siinä yläreunassa lukisi " In case of emergency, break the glass". Minä yritin ehdottaa, että jos loppu kuitenkin menisi, että "...run like hell."
Olen siis tehnyt itsestäni korvaamattoman. Kun jupelsin rva esihenkilölle, että näkyisipä se palkassakin, hän lohdutti, että se henkilö, jolle töitä teen, oli kysynyt juuri edellisenä päivänä, mitä tällä hetkellä ansaitsen. Että saattaa sekin asia edistyä. Tai sitten minä vaan haikailen turhaan, pitävät hullua jännityksessä. Mutta jos ei pian ala kuulua, niin siirryn keskinkertaiseen työtyyliin. (Uskokoon, ken tahtoo.) Ainakin alan hakea työaikana töitä.
Eilen kävelimme ensimmäisen kerran. Herra hyvää päivää, olen edelleen toipilas. Köhin ja yskin, happi loppui ja mitättömät mäet tuntuivat vuorilta. Mutta siitä se taas lähtee, kävelemisen jälkeen on ihmeellisen hyvä olo. Puhumattakaan terveysvaikutuksista, en ihan juuri nyt tahtoisi vielä kakkosluokan diabetestä, se vielä kerkeää tulla. Unen määrä ei valitettavasti lisäänny luvatusti, vaikka sitä kovin väitetään, mutta ehkä säästyn dementialta. Saattaa kyllä olla, että aloitin liikuntaharrastuksen vuotta liian aikaisin.
 |
| Ei siihen enää kauan mene. Yksi iso vesisade ja lämpöä hivenen. |
 |
| Mie sitten rakastan näitä kivikeskittymiä! |
 |
| Naapurilähiössä on isoja kissoja. Kivisiä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti