Pohjoisemmassa Suomessakin oli kaunis ilma, kun sinne saavuin. Kevättä oli molemmissa rinnoissa. Junakaan ei ollut kuin puoli tuntia myöhässä. Minua ei edes kovasti harmittanut, vaikka olin kaatanut alkumatkasta ostamani kahvin pitkin lattioita. Onneksi oli mukana Metro-lehti, sillä sain luututtua suurimman osan kasaan.
Pääsin aivan aluksi
Urbaniin lounaalle, alkuun pieni kesäkeitto ja pääruuaksi pastaa ja lihapullia. Jälkiruuaksi olisi vielä ollut makea pala, mutta sen luovutin ystävättäreni lapsukaiselle, joka nuoli astiatkin, hyvää taisi olla. Keitto oli erinomainen, liekö johtunut lounasajan loppuvaiheesta, että lihapullat ja pasta olivat jo vähän kuivahtaneita. Mutta herkullisia sinänsä, kyllä niitä söi ennen kuin selkäänsä otti.
Sitten kävimme vielä kauppahallista kuhafileitä ja kasviksia, ennen kuin veimme lapsukaisen isänsä hoiviin ja rynnimme marketkierrokselle. Jostain syystä savo-karjalainen tiimimme rakastaa ruokaa, puhuu ruuasta, tekee sitä tai suunnittelee seuraavia aterioita. Perimässämme varmaan on osa hobittia.
Pari päivää sujui nopeasti kävellessä, saunoessa, maailmaa parantaessa, jutellessa ja perjantain ateriaa valmistellessa (Nigellan lammas pääruokana niin kuin edellisenkin munajuhlan aikaan, alkuun maa-artisokkakeitto, väliruokana limesorbettia, jälkiruuaksi oikea kotitekoinen pasha, jumalaista!). Nukuin yllättävän hyvin. Alakerran vierashuone on hlljainen ja viileä, mitä muuta keski-ikäinen nainen voi kaivata?
Lauantaina matkasin takaisin pääkaupunkiseudulle. Herra Hankalakin ilmoittautui pitkästä aikaa. Vietimme pari päivää rumuten pitkin lähiöbaareja, biljardia, musiikkia ja naurua riitti. American Car Showssakin tuli pistäydyttyä, kun ilmaiseksi pääsimme. Mutta vähänkö olin onnellinen, kun kotiin pääsin! Saa riittää vähäksi aikaa mokoma laji. Olen lakannut ajattelemasta, mitä minun hänen kanssaan pitäisi tehdä, eiköhän aika ratkaise sen ongelman. Tai sitten löydän jostain jotain muuta, vakavasti otettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti