Arkisohlausta

Minua ahdistaa vaaleiden farkkujen puute niin pahasti, että meinasin taas eilen lähteä toiviokierrokselle. Jouduin tolkuttamaan itselleni, että ei ole vielä sellaisen aika, palkkapäivään on vielä viikko, eikä juuri nyt ylimääräistä ole. Mutta kun harmitti, suutari-parka oli sotkenut aikataulunsa eivätkä kenkäni olleetkaan vielä valmiit. Saa nähdä, pääsenkö tänään töistä ajoissa, että kerkeän ennen puolta kuutta naapurilähiöön. Hän kyllä lupasi kompensoida turhan retkeni jotenkin, minä vaan tahdon kengät käyttööni. Ja farkut. Valtakunta vaaleansinisistä bootcutfarkuista!

Lauantaina vierailin naapurilähiössä ystävien uutta koiraeläintä ihmettelemässä. Iltani vietin mielenkiintoisesti lähiön baarissa. Tutustuin kovin erilaisiin ja keskenään erihenkisiin henkilöihin. Sen verran kiinnosti kupletin juoni, että en malttanut lähteä kylille. Ilta tuli edulliseksi, koska miehet. Oli varsin avartavaa kuunnella mielipiteitä itsestään. Tuntemattomat ihmiset näkevät minut kovin eri tavalla kuin itse koen itseni. Yleensä minut nähdään huomattavasti positiivisempana ja valoisampana kuin olen. Toisaalta hiprakassa minusta tulee optimistisempi, se saattaa selittää paljon. Sen lisäksi minulla on kuulemma säteilevät silmät. Jaa. Kaikesta tästä voimaantuneena kävelin kotiin, eikä edes väsyttänyt. Sunnuntaina sitä lajia kyllä oli liikkeellä, niin kuin muinakin sunnuntaipäivinä.

Olen lukenut kalenteriani väärin. Meinasin ottaa junaliput Länsirannikolle aivan väärälle viikonlopulle. Nyt pitää kysyä ystäviltä, voiko viikonloppua vaihtaa vai meneekö elämä vaikeaksi. Sen sijaan pitkäaikainen ystäväni Itäisessä Suomessa teki minulle toisen ehdotuksen, siitä taitaa olla mahdotonta kieltäytyä. Heinäkuussa pitäisi sen lisäksi yrittää keretä nähdä kirjeenvaihtokaveria, hänkin heräsi talviunestaan kirjoittelemaan. Tässä on vielä helevetin hyvä läpisekoilun paikka, kun sotken aikatauluni rehvakkaasti. Etenkin kun töitä pitäisi tehdä enimmäkseen.

Sananen unesta, olen ryhtynyt nukkumaan, nyt kai voin jo olla melkoisen varma asiasta. Ilmiötä on kestänyt kuukauden päivät. Herään edelleen öisin, mutta nukahdan uudelleen, olen siis joko hullu tai viaton, kun asiat eivät enää pidäkään hereillä. Riemua!