En minä sitten kuitenkaan karannut enkä muuttunut autotytöksi vanhoilla päivilläni, etsin Matkahuollon palautuspisteen naapurilähiöstä, lähetin yhden paidan takaisin. Malli oli kiva, takaa pidempi hörselö, mutta materiaali pisteli osuessaan ihoon. Ei ihmisen paita. Jäljelle ostoksista jäivät kengät ja hihaton paita. Siiseli kysyi viimeksi paljonko olen sijoittanut kenkiin, lakkasin laskemasta, kun tajusin summan nousevan tuhansiin euroihin. Meillä kaikilla on keppihevosemme.
Vanheneminen on siksikin kivaa, että sitä oppii antamaan anteeksi. Siis itselleenkin. Vaikka onnistuu mokaamaan monella eri tavalla ja monissa tilanteissa, jotenkin ne vaan ymmärtää jättää taakseen. Niille kun ei enää mitään voi. Pitää vaan yrittää enemmän jatkossa, pitää yrittää olla mokaamatta. Toisaalta kaikki mokaavat, se on fakta. Jos ihminen ei tee virheitä, hän ei elä. Sillä perusteella minä kyllä tulen elämään ikuisesti.
Töissä kyllä ihmettelin eilen, että miten mie jaksan eläkeikään saakka. Etenkin kun se tuntuu aina olevan yhtä kaukana.
3 kommenttia:
Jå, epäreilua on. Ja jå, lämmin etupenkkipaikka kiinnostavia reittejä löytävän kuskin kyydissä on taivas.
Åboriginal
Justiinsa. Taas pitää todeta, great minds think alike. :-D
Word
Å
Lähetä kommentti