maanantai 5. syyskuuta 2011

Otsa hiessä on sinun leipäsi ansaitseminen

Jos pelkkä vaatteiden päälle vetäminen saa ihmisen hikoilemaan ja se jatkuu julkisissa kulkuvälineissä istuessa, tietokonetta käynnistäessä, ensimmäistä kahvikupillista nauttiessa jne jne, niin voi arvata olleensa sairaampi kuin kuvittelikaan. Olen aivan ryytynyt. Pitäisi saada toipumisloma sairasloman päälle. Töissä minut on otettu vähän turhan lämpimästi ja kaipaavasti vastaan, lukemattomia sähköpostiviestejä on edelleen lähes 300.

Koitan siirtää tämänpäiväisen hammaslääkäriaikani, mikäli mahdollista. En aivan luota nenäni ja kurkkuni aukipysymiseen suuren takahammasoperaation aikana. Glaukooma-polillekin tuli taas kutsu, se on onneksi vasta ensi viikolla. Minä ihan oikeasti näytän tänään ikäiseltäni, ikälopulta kehäraakilta. Onneksi omahoitaja ei vielä tänään tule ilahduttamaan minua, vaikka hän taitaakin nähdä minut niiden klassisten vaaleanpunaisten lasien läpi. Hullu.

Äitini soitteli minulle innoissaan eilen illalla. Ensimmäisella kerralla en tosin vastannut, koska tihrustin Hercule Poirotin Mrs. McGinty-jaksoa intensiivisesti. Kun soitin takaisin ohjelman loputtua, kuulin riemuisan tarinan uudesta kodista, muuton vaikeudesta, kirjojen liiallisesta määrästä ja astiakaappien vähyydestä. Ehdotin astioiden ja ylimääräisten kirjojen raijjaamista kirpputorille tai kierrätykseen, mutta varoitin samalla, etteivät kirjoja edes välttämättä ilmaiseksi ota. Siitäkös mamma tuohtui, aikanaan kun ovat pitkän pennin erinäisistä tietokirjoista maksaneet (eivätkä ne hukkaan ole menneet, olen itse joitakin tietokirjasarjoja lukenut kannesta kanteen kuin romaaneja). Mutta internet on syönyt tietokirjojen arvon valitettavasti, sitä yritin hänellekin tolkuttaa.

Melkein selvisin itse ilman kuulustelua, vasta viime hetkillä äitini tajusi, ettei ääneni ollut aivan oma itsensä. Kuulustelun päätteksi myönsin, että olin OLLUT sairaan, mutta etten ollut ENÄÄ. Mikään en häntä saa enemmän tolaltaan, kun se, että joku on sairaana jossain kaukana eikä sairasta päästä tarkastamaan. Siksi pitää olla hiljaa.

Joko saa mennä takaisin kotiin nukkumaan? Etenkin kun olen tartuttanut taudin myös esi-ihmeeseeni.

2 kommenttia:

Puhuri kirjoitti...

Kammottavalta taudilta kuulostaa. Muistuu mieleen oma taannoinen poteminen, se kun korvakin poksahti.
Äidit on äitejä...
Ja omahoitaja, sen minkä olen täällä seuraillut tilanteen etenemistä, niin, wau :)

-kummitus- kirjoitti...

En todellakaan suosittele tätä hankkimaan, Puhuri. Ihan paska tauti!