tiistai 18. lokakuuta 2011

Kova tauti vaatii vahvat lääkkeet

Mikään mielipide ei ole oikea, yksikään tutkimus ei pidä paikkaansa, jokainen fakta on todistettavissa vääräksi, mutta kieltämättä naureskelin vinoon, kun luin rakkausvalmentajan viestiä Iltalehdestä luin. Kiinnostuin sen verran, että päätin käydä lukemassa varsinaisen jutunkin Keski-Uusimaasta. Siinä kuulkaas saattaa minun kohdallani piillä yksi totuus. Koko lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni huolehdin vanhemmistani ja toimin heidän välillään ihmissuhdepoliisina. Opin väkivallan kaavan ja kovin mielenkiintoisen parisuhteen mallin. Ihmekös sitten, kun eivät hälytyskellot soineet ajoissa puolisonvalintaa tehdessäni.

Mutta nyt olen parantunut, tai ainakin melkein terve. Ei nimittäin rentut kiinnosta, eivät edes hetkellisinä leikkikaluina. Minä tahdon tavallisen, mukavan ja kiltin ihmisen rinnalleni, koska mikään noista adjektiiveistä ei tarkoita tylsää tai rasittavaa. Itse asiassa ne rentut ovat tylsiä ja rasittavia pidemmän päälle katseltuna, vievät rahat ja hengen. Näin pitkään siinä sitten meni, että tällaisenkin totuuden itsestään oppi. Nyt kun vaan ihan oikeasti muistaisin sen jatkossakin, enkä vain juuri nyt ja tällä hetkellä.

Käsittämättömän paljon olen kyllä saanut itselleni vahinkoa aikaan, taloudellista, fyysistä ja psyykkistä. Tässä se loppuelämä rattoisasti meneekin niitä paikatessa. Mutta onpahan jotain tekemistä... ;-D

3 kommenttia:

Kiona kirjoitti...

Voi kun odotan, että jonakin päivänä voisin sanoa kuin sinä.

Ei renttuja enää, ei. Ja hyvähän se, kun on tekemistä. Ei tule aika pitkäksi.

Maria kirjoitti...

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Moni ei tajua koko elämänsä aikana sitä, mikä olisi itselle parasta.

En ole oikein koskaan tajunnut renttujen viehätystä, mikä siinä muka on niin jännää ja hauskaa. Omasta puolestani olen vaihtanut pakin päälle aika nopeasti, jos noita piirteitä on alkanut esiintyä (onnekseni olen oppinut tehokkaasti tunnistamaan sellaiset).

En minä kyllä ole kunnon miestäkään rinnalleni saanut, mutta enpä ole kovin tosissani hakenutkaan.

-kummitus- kirjoitti...

Kiona, kyllä sie voit! Jaksa nyt vaan loppuun!

Mymskä, en minäkään oikeastaan ole hakenut mitään, mutta tiedän, että jos ryhtyisin etsiskelemään, niin tietäisin ainakin mitä EN tahdo. :-D Sekin on jo paljon.