Tiedän, että molempiin jonoihin on tunkua. Minä vain en täytä mitään kriteerejä.
lauantai 22. syyskuuta 2012
Ei
Moneskohan kerta tämä jo oli? Vahva ei oli vastaus aneluuni. Minusta vain ei ole mihinkään, ei ihmissuhteeseen eikä työhön. Eiköhän tämä ala olla tässä.
Tiedän, että molempiin jonoihin on tunkua. Minä vain en täytä mitään kriteerejä.
Pitäisikö hulluuntua vai mitähän tekisi? Pitääkö tässä nyt muka ryhtyä muuttumaan ihmisenä?
Tiedän, että molempiin jonoihin on tunkua. Minä vain en täytä mitään kriteerejä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Älä nyt hyvä ihminen noin sano, ei kannata heittää pyyhettä kehään. Tietysti on paskat fiilikset jos ei mikään onnistu mutta niin se on meillä kaikilla.Mitä hulluuteen tulee niin siinä on ajatusta, mitä avatuvampi käytös ja lähestymistapa saavat ihmiset helpommin tuntemaan olevansa "turvassa" ja heidän kanssaan pääsee jutulle paljon paremmin. Nykyään kun meitä todellisia hulluja on liikkeellä paljon, niin ihmiset ovat aina varpaillaan kun joku outo lähestyy heitä. Eivät tajua sitä että siitä ensimmäisestä tapaamisesta voi poikia elinikäinen ystävyys tai jotain syvempääkin. Ole siis vapaasti vajaa! (ja pipo pois silmiltä, nyt on viikonloppu eli vain taivas on rajana)
Et saa luovuttaa! Työpaikka etsii sua koko ajan ja varmasti törmäätte toisiinne ennen pitkää.
Joskus vain ei jaksa olla positiivinen.
Vielä sinulle valkenee! - Niin sanoi uskollinen Ulrika-palvelija Iris-rukalle (klassikkokirjallisuuden suuria sitaatteja) ja niin tapahtuikin. Ja niin käy sinullekin, nyt on vaan huono hetki!
Ajattele, mitä on tapahtunut: opiskelit itsellesi ensi yhden ja sitten vielä toisen ammatin ja toimit siinä monta vuotta, pääsit eroon kamalasta avioliitosta (se ei nujertanut sinua, ole ylpeä siitä kun minäkin olen), et mennyt kokonaan rikki vaan pystyit olemaan toisessakin parisuhteessa (ja vielä puumana!) (vaikka inhoan sitä käsitettä) ja sitä paitsi parveketomaattisi ja -yrttisi ovat aina aikaisemmin kylvettyjä ja isompia ja kauniimpia kuin minun (ei meillä kilpailla ;) )!
Mutta Omahoitajasta olen surullinen kanssasi, sä oisit niin ansainnu sen. Mutta silti: vielä sinulle valkenee, on valjennut ennenkin.
T. Anonyymi ex-naapurisi
Kiitos entinen naapuri, luulen, että olen jo oman osuuteni onnesta saanut riputeltua näinkin pitkälle, todennäköisesti varasto on jo loppu. Että eiköhän tämä alamäeksi tästä eteenpäin muuttune.
Eivätkä ne tomaatitkaan tänä kesänä kovin isoja olleet, kun kasvattelin miniluumutomaatteja. ;-D
Lähetä kommentti