Lukemisesta

Luin perin kummallisen kirjan, Pablo Tussetin Sian nimeen. Nyt on sitten etsittävä herran muutkin kirjat, oli sen verran mielenkiintoinen kokemus. Jossain vaihessa olin jo jättämässä kirjaa kesken, kun pelkäsin sen muuttuvan kovin veriseksi ja väkivallalla mässäilyksi, mutta onneksi en jättänyt. Vähän hajanainen se oli kuljettaessaan kahta tarinaa rinnatusten, tuli mieleen, että siitä olisi saanut vaikka kaksikin romaania. Toisaalta silloin sitä olisi puuttunut se jokin, mielenkiintoinen tarinoiden risteytyminen, joka nyt minut koukutti. Aina ei tiennyt, näkeekö toinen päähenkilö unta vai ihanko oikeasti se tappaa ihmisiä. Silti hahmossa oli jotain humaaniakin, outo ilmiö.

Tänään on tehtävä kirjastoretki, olen lukenut kaikki lainaamani neljä kirjaa. Kuukausi siinä vierähti, itse asiassa nyt kun asia tuli puheeksi, tajusin, että kaksi lainoista on myöhässä jo pari päivää. Kävin pikapikaa uusimassa ne Helmetissä. Puuh, onneksi kerkesin, vielä tässä ryhtyä sakkomaksuja itselleen keräämään tässä iässä. Niitä en nimittäin ole joutunut maksamaan kovinkaan usein elämässäni, pari kertaa jostain kurssikirjasta.

Sen lisäksi Artemis Fowleihin aikanaan ihastuneena en voinut vastustaa kiusausta Pirsman yläkerrassa kierrellessäni, kun osuin kirjahyllylle ja alennuksessa oli Eoin Colferin Hiuskarvan varassa. Sitä en ole vielä aloittanut, säästelen, niin kuin usein teen hyviksi luulemieni kirjojen kanssa. Maailmassa tosin on paljon lukemattomia kirjoja, etenkin kun vietin tuossa välissä varmaan seitsemisen vuotta lukematta yhtään ainoata. Mutta kun ei vain pystynyt, olin niin masentunut, etten voinut keskittyä. Lukukyvyn takaisinsaamisesta olen kyllä kovin onnellinen, menee tämä työttömyyskin vähän suksikkaammin, kun on hyvää seuraa.