Ei uutta auringon alla

Löysin syntymäpäiväjuhliini kertakäyttöpöytäliinat, valitsin väriksi fuksian. Siihen kun vielä löydän mustan kertakäyttökaitaliinan, niin ei enää kovin kummoisia koristeita tarvitse. Jos juhlapaikalla olisi saanut käyttää kynttilöitä, olisin sullonut niitä viinipulloihin, mutta on tyytyminen tuikkuihin, jos elävää tulta tahdon. Katsotaan nyt sitten, mitä vararahastostani enää on jäljellä siinä vaiheessa vuotta, aika lailla hupaa on viime aikoina ollut.

Töissä kiire on kolmas nimeni. Teen 9 - 10-tuntisia päiviä. Loppuukohan tämä ikinä? Pääparkani saattaa räjähtää. Minua ahdistaa perehdyttäminenkin, nyt kun juuri ja juuri olisi vähän aikaa keskittyä omiin hommiin, yksi kolmesta vaatii seikkaperäistä selvitystä johonkin asiaan. Ja koska tajuan, että sitä nopeammin pääsen heistä eroon, mitä paremmin asian selitän, niin tietysti perehdytän.

Odotan todella, että kollegoista alkaisi olla pikkuhiljaa apua, johan tässä on reilu viikko mennyt. Ja oikeasti kahdesta onkin vaikka mihin ja proaktiivisuutta löytyy, yksi on perässävedettävä nariseva ruuhi. En tiedä, millä hänet saisin motivoitua, mutta kun ihminen itsekin toteaa, että kun tullaan ostetusta yrityksestä, niin vuosi on aikaa jyvien erottua akanoista, niin tulee mieleen, että onkohan hänellä pienenpieni eläkeputki mielessä. (Voi paha minä. Mistä se muuten johtuu, että nyt kun olenkin esihenkilö, niin en voisikaan ehkä näin todeta, en ainakaan ääneen. Mutta kollegana sen sijaan saa arvostella, arvostaa ja pohdiskella työkavereiden hyviä ja huonoja puolia. Enkä minä mitään meillä töissä sanokaan, täällä vaan taas itsekseni mäkätän.)

Sen verran kuitenkin piristyin unikohtauksen jälkeen, että sain luettua ensimmäisen osan Malazanin kirjoista. Kyllä siinä menikin aikaa! Aloittelen juuri toista, tuli mieleen, että olisi ihanaa ryhtyä kääntämään sarjaa suomeksi. Mutta se kyllä olisi kokopäivätyötä - ja eiköhän joku jo sen kimpussa olekin. Jo ennen roolipelaamista olen pitänyt fantasiasta, mutta sanotaanko, että pitäminen on syventynyt rakastamiseksi. Hyvä on harrastus; kehittää strategista ja loogista ajattelua, opettaa tulemaan toimeen erilaisten luonteiden kanssa, on hauskaa ja siinä saa uusia hienoja ystäviä.

Aamuyöstä valvoin vajaan kolme tuntia. Jotta se niistä hyvistä unista. Valvoessani tein ajatuksen tasolla töitä, mutta en piruuttanikaan napannut kynää ja paperia käteeni. Minä teen jo nyt liikaa töitä, yöllä en enää ala. Niin kerta.

***
Saa nähdä, koska seuraavan kerran kirjoittelen, huomenna menen naapurilähiöön grillailemaan suoraan töistä. Sitten aloitetaan ohjelma. Todennäköisesti kömmin kolostani joskus maanantaina. Tushkaisaa loppuviikkoa vain teillekin.